Taannoin oli puhetta, että sähköpyörän kanssa oli hieman hankaluuksia. Nuo ongelmat ovat nyt taakse jäänyttä elämää ja otsikon mukaisesti: pyörät pyörivät. Ongelma kulminoitui mitä ilmeisemmin lopulta siihen kaasuvipuun. Epävarmaksi asian tekee se, että muutaman päivän kuivateltuaan pyörä rupesi lopulta toimimaan vanhoillakin osilla. Osiahan koitettiin vaihtaa aivosta kaasuvipuun ja kaikkea siltä väliltä. Viimeisimmissä viilauksissa saattoi myös käydä niin, että sain jotenkin resetoitua virheilmoituksen kytkemällä laitteet oikeassa järjestyksessä ja tekemällä muita manöövereita, kuten painamalla jarrukahvaa (jossa moottorin tehon katkaisu, sillä nimittäin on vaikutusta virheen kuittaukseen..huomasin). En siis pysty valitettavasti antamaan eksaktia ratkaisua tähän ongelmaan, mutta pääasia on että pyörä toimii.

Ensimmäinen täysi viikko työmatkailua on takana. Vähän alle 200km näyttäisi tulevan viikkotasolla kilometreja työmatkasta ja muusta satunnaisesta kruisailusta. Työmatkan pyöräily pysyy sähköavustuksen ansiosta peruskestävyyden sykealueella, mikä on oikein mainio homma. Näin myös Polar -mittarin mittaama kumulatiivinen harjoitusrasitus pysyi koko viikon “tasapainossa” -alueella. Oikeammin alueen ylärajalla, mennen välillä rasittuneen puolelle, mutta palautuen aina ennen seuraavaa ajoa tasapainoon. Oikein hyvää “läskinpoltto” lenkkiä siis tuo sähköpyöräily. Vastoin yleistä käsitystä, pyörällä pääsee helposti myös kovemmille sykealueille, niin halutessaan. Oma tavoitteeni on ajaa mahdollisimman paljon ja ennenkaikkea pitää rasitus kurissa. Myöhemmin ohjelmaan voi lisätä myös rankempia lenkkejä, mutta kerätään nyt ensin volyymia tuolle PK -alueelle. Perustukselle ne talotkin rakennetaan.

Paitsi hyvää liikuntaa, on tämä pyöräilyharjoitus osoittautunut myös erinomaiseksi ratkaisuksi perheen arjen liikkumis- ja aikatauluhaasteisiin. Kun molemmilla vanhemmilla on pyörät, on “asynkroninen”, eriaikaan tapahtuva, liikkuminen paikasta toiseen huomattavan paljon helpompaa. Tämä taasen avaa täysin uusia mahdollisuuksia arjen askareiden toteuttamiseen. Säästyyhän tässä myös rahaa kun auto ei kulu, eikä myöskään polttoaine. Sähköä menee matkoilla sen verran vähän, että sitä lienee turha edes laskea. Niin ja maailma pelastuu, kun ei tule kaasuteltua peltilehmällä! Sähkömme on tuotettu vesivoimalla tällä hetkellä.

Homma siis tuntuu toimivalta. Nyt sitten punnitaan se, miten pää kestää edestakaista päivittäistä saman matkan junttaamista päivästä ja kuukaudesta toiseen. Toinen mielenkiintoinen haaste voi olla syksyn / talven synkeät kelit. Niitä odotellessa, ei muuta kuin aurinkoon huristelemaan! Sähköpyörä rules ok!