Nyt se sitten alkoi virallisesti, nimittäin se työmatkapyöräily. Sain setupit kohdalleen, pyörän valmiiksi ja kelikin oli sopiva. Ei muuta kuin aamu kuudelta pyörän selkään ja menoksi.

Body, sportti ja tsemppi

Kuten tunnettua, vain lahjattomat harjoittelevat. Tästä syystä en ole tietenkään ajanut yhtään lenkkiä pitkään aikaan. Eilen sen verran, että kävin kokeilemassa pyörän säätöjä ja toteamassa ne hyviksi. Eli lähtötilanne oli kondiksessa. Sen kyllä huomasi matkalla. Reidet olivat tukossa jo muutaman ensimmäisen kinkaman jälkeen. Tämä oli erittäin hienoa, etenkin kun 17 kilometrin työmatkastani ensimmäiset 8 kilometriä on ylämäkeä. Puuh.

Mäkimaastosta selvittiin ja alamäki alkoi. Siinä tuli tietenkin kylmä. Oman haasteensa antoi myös jonkin verran upottava pyörätien pinta. Ihme juttu…auton ikkunasta katsottuna ne pyörätiet näyttivät niin hyviltä ja sileiltä. 🙂 Alamäetkin taitettiin taitaen ja vaikka aina olen mekaanisia levyjarruja epäillyt, osoittautuivat ne erinomaisiksi pysäyttimiksi (suosittelen talvipyöräilyyn).

Pahin EPIC FAIL matkalla oli selkääni pultattu JÄTTIMÄINEN reppu. Tästä pitää ehdottomasti luopua. Syy jättimäiseen tavaranpaljouteen oli ensimmäinen pyöräreissu ja huono ennakkovalmistelu. Olisi pitänyt viedä vaihtovaatteet työmaalle kaappiin jo etukäteen. Edellisen päivän työmatkasta johtuen järkyttävän painoinen Dell -tietokoneeni oli myös mukana. No good. Tämä korjautuu kyllä jatkossa, nyt kun vaihtovaatetusta on saatavilla työmaan päässä. Kaikkea sitä oppii.

Loppumatkasta nenäkin aukesi niistäessä … kirjaimellisesti. Veren suihkutessa klyyvarista hangelle taiteilin nohevaa alamäkeä yhdellä kädellä ja etsiskelin paperia taskusta. Sitä löytyi ja nenässä vallinnut veren Tonavakin tyrehtyi pikkuhiljaa. Note to self: nokka ei näköjään kestä yletöntä “hiihtäjätyylin” niistämistä.

Tekniikka

Jos joku matkalla toimi, se oli tekniikka, lihasten (ja hanurin) huutaessa leipää ja sirkushuveja. Kuten tulikin jo todettua osoitti Trek FX 7.3 Disc erinomaisuutensa talvipyöränä ja toteutti kauan uinuneen toiveeni talvipyöräilystä paremmin kuin hyvin. Tästä mainiosta valinnasta SUURKIITOS Tasselle Rideen. Support your local dealer! -sanoisin tähän. Asiantuntemusta ja apua tarvitaan aina, vaikka miten olis suurvisiiri ja joka asian erikoisasiantuntija. Kiitos!

Pyörääni pulttaamani ajovalo ja takavalo sekä matkamittari pelasivat myös hienosti. Shwablen Marathon Winter (muiistaakseni) nastarenkaat olivat myös erittäin hyvä valinta. Vaikkakin välillä ihmettelin, että miten se lähes 200kg lasti painui hangen läpi…no siten: Siinä ei auta renkaan leveys ei. (Toim. huom. En paina 200kg, vaan 110, mutta kokonaispaino..katsos, kun oli se reppu…tsiisus!)

Vaatetuskin tuntui toimivan. Joku Erätukun kuoritakki, North Facen kuorihousut, Haltin hiihtohanskat ynnä Milletin polartec fleece huppu kypärän alla suojasivat karulta keliltä mainiosti. Hanskat saavat kyllä vaihtua rukkasiin kovemmilla keleillä (jos niillä nyt tulee edes ajettua…einyt sentään hulluksi heittäydytä).

Hihataskussa sytkytti (turkoosi, NAM) Nokia Lumia 800 ja siinä Sports Tracker. Parivaljakko toimi mainiosti parilla huomiolla höystettynä kuitenkin: 1) Sports Trackerin Windows Phone 7 -versio EI tue Polarin Bluetooth sykepantaa (FAIL), 2) Ko. versio EI tue valokuvien liittämistä reitille (FAIL). Muutoin homma sujui mainiosti.

HAM

Kuten arvata saattaa HAMssi ei pyöräile ilman radiota. Näin oli myös tässäkin tapauksessa. Olinhan kytkenyt pyörääni kokeilumielessä Yaesu VX-8DE radion VHF/UHF sekä APRS käyttöä varrten. Radio toimi hienosti (se on muuten IPX7 vesitiivis), mutta vailinainen antennikalusto aiheutti vain pätkittäistä pääsyä toistinasemille. Kaupungin päässä tämäkin korjautui, mutta siihen aikaan ei sitten ollut enään ketään kuulolla. Noh..seuraavalla kerralla sitten. Tähän asiaan tulee muutenkin korjaus kun saan Ridestä pyörääni vielä pikaritsin ja rakennan siihen kunnon antennisetupin. Siitä myöhemmin lisää.

Summary

Hemmetin raskastahan tuo oli, mutta mukavaa. Aikaa meni n. 1,5 tuntia ja kaloreita miltei tuhat (sykemittausta ei ollutkaan tarjolla, joten tämä on joku Sports Trackerin arvio). Reppu oli AIVAN liian painava, joten siihen pitää tulla muutos. Alaselkä onkin nyt aika jumissa ja energiatasot hieman vähissä. Ruokaa pitää siis saada treenin päälle. Nyt juon vain vettä, teetä ja kahvia, mutta eiköhän se tästä.

Kerta viikkoon lienee ihan sopiva tahti näin alkuun. Kun reidet saavat sisältöä itseensä, voi alkaa harkitsemaan paria kertaa viikossa. Kun lumet sulaa, voisin kuvitella ajavani jo 3-5 kertaakin (maantiepyörällä?). Hienoa hommaahan tämä on! Perheellisen on pakko yrittää treenata silloin kuin aika on. Suosittelen kaikille muillekin! Yritän tehdä tästä säännöllistä (ja julkista) katsotaan, miten äijän käy. Tsempatkaatten 🙂