snowscoot fahren in Schweden

Originally uploaded by sven_heuer.

Jihuu!! Toteutin pitkään itäneen haaveeni ja olin eilen illalla hieman Snowscootilla ajelemassa! Jäbädäbä duu! Nyt on tosin kaikki paikat kipeänä. Ei siksi, että olisin niitä kovasti kolhinut, mutta lihakset ovat arkoina… *kaikki*. No se on normaalia lihasarkuutta urheilun jälkeen. Liekkö vielä kipeämmät paikat huomenna (Delayed Onset Muscle Soreness tai jotain..).

Ja jos joku vielä sanoo joskus, että hissivoimalla ylös ja painovoimalla alas, niin minä sanon siihen, että vai niin. 🙂 Kannattaa käydä kokeilemassa Snowscoottia, alamäkipyöräilyä tai lumilautailua ja jos ei se riitä, niin kaikkia niitä yhtä aikaa. Jo alkaa tuntumaan. Kaikissa edellä mainituissa lajeissa yhteistä on kokonaisvaltainen kehon lihaksiston rasitus. Ainakin se kororstuu aivan alussa, kun tekniikkaa ei ole vielä nimeksikään hallussa. Hissimatkallakin, mäkeä ylös, ovat kaikki lihakset kauhusta kankeina. Ei ihme, että hiki virtaa ja maksimi suoritusaika tälläisellä henkisen työn tekijällä on 1-2 h. Huh.

Mutta mukavaa se on kuin mikäkin. Suosittelen lämpimästi testaamaan. Ainakin Muuramen Riihivuoressa Snowscootteja saa vuokralle 17e/tunti tai 20e/2h (hinnat voimassa kirjoitushetkellä). Aivan loistava peli. Maailmallahan tämä on ollut villityksenä jo vuosia. Liekkö vuodesta 1991, mutta täällä peräpohjolassa laji on vielä suhteellisen tuntematon. Sitä ei myöskään edesauta se tosiseikka, että kaikissa keskuksissa ei saa edes laskea ko. laitteella.

Löysin Flickristä sven_heuerin photo streamista muutamia Snowscoot kuvia. Omaa kameraa kun ei ollut mukana (onneksi, sen verran hienoja pannuja tuli heiteltyä). Että kiitoksia vain Svenille kuvan lainasta! Jos menet kokeilemaan tätä ehkä räädeintä vehjettä, mitä laskettelurinteessä voi käyttää, niin muista: Kypärä EHDOTTOMASTI päähän ja karkuremmi kiinni jalkaan. Sitten vain rohkeasti *kanttaamaan*. Ainakin minulla vei pari laskua, että aloin tajuamaan homman idean. Liekkö ollut ns. Carving -mallinen scootti, mutta hulluna saa kantata. Korva maata viistäen. Ei meinannut usko riittää, kun on tottunut, että alamäkipyörässä se pito loppuu joskus. Scootissa ei ihan äkkiä. Ennemmin se lähti sladia hakemaan, jos ei kantannut tarpeeksi. Aivan mahtava vehje. Menen uudestaankin ajelemaan. Päräytähän kommenttia, jos olet Scoottia kokeillut tai muuten vaan huvittaa.