Brändi on jotain, joka rakentuu esim. kuulijan korvassa tai katsojan silmässä, kun puhutaan mediasta. Tuottaja ei suoranaisesti voi itse vaikuttaa sen rakentumiseen, paitsi tietenkin luomalla hyvää sisältöä, josta tulee ajan ja suosion myötä brändi. Jos tulee. Näin ainakin itse uskon.

Oheisessa videossa Wine Libraryn tuottaja Gary Vaynerchuk kertoo erittäin innostavasti aiheesta ja kiteyttää mielestäni hienosti vastauksen kysymykseen: “miksi sä teet tota?”. Kysymys, jonka olen itsekin aika usein kuullut, kun joku tuttu on huomannut että teen podcastia tai muuta web-julkaisua (häröilyä).

Tuottaminen, brändin luonti, mainostaminen whatever … ei ole kylmää laskelmointia. Ei ainakaan silloin, kun on kyse henkilöbrändeistä. Silloin puhutaan ennemminkin rakkaudesta. Puhutaan aidosta rakkaudesta ja syvästä innostuksesta jonkin tietyn asian tekemiseen tai puolesta puhumiseen. Siksi siinä indietuotannossa ja henkilöbrändeissä maiailee voima, joka voi siirtää vaikka vuoria. Muuttaa ainakin yhteiskuntaa ja sen rakenteita, jos ei muuta. Samainen asia on muuten myös seikka, joka tulisi ymmärtää ja ottaa huomioon arvioitaessa esim. mediavaikutusta ja vaikkapa mainoksen tehoa, kun puhutaan indie-mediasta tai sen henkilöbrändeistä. Asialla on myös vaikutusta mediakenttään, yhteiskuntaan ja sen rakenteisiin yleisemmälläkin tasolla. Rakenteet muuttuvat jo kovaa kyytiä. Hyppää junaan NYT!

On jälleen kerran todettava, että elämme hyvin mielenkiintoisia aikoja. Respectiä myös Garylle, hyvästä esityksestä. Kyseessä on erittäin hyvä video ja asia on tylyä faktaa. Suosittelen tsekkaamaan. Ehkä tuossa on hieman vahvaa “Ameriika -vivahdetta”, mutta jos skaalaat asiaa hieman pienemmäksi, on fakta faktaa kaikkialla. 🙂 Vai mitäpä olet itse mieltä asiasta?

(Via Tuija / Facebook)

Ping! Sikäli, että tämä vilahti sulta jostain syystä ohi (jota epäilen), niin tässähän se olis. Vähän oli surrealistinen fiilis kuulla itseään radiosta. Huh! Niinkun siinä nyt olis jotain eroa Podcastiin tai internetradioon…mutta on siinä. Se jotenkin konkretisoitui, että “jufenaut…nythän tää tavottaa ihan uutta jengiä”.. Huh!

Outo juttu, mutta mikäettei!

Suomalaisen yhteisöwebin uranuurtajat ja teräsneidot Tuija ja Yoe ovat jälleen lyöneet viisaat päänsä yhteen. Kallojen kolistelusta on syntynyt paitsi jo pitkään toiminut ja loistava podcast ohjelma Sulapinta, myös nyttemmin vielä ihan ihka oikea kirja –Nettielämää! Tai siis se on tulossa…ennakkomarkkinointi on jo käynnissä. WOW! Blogista podcastiin, podcastista kirjaan. Kohtako televisioonkoko? 🙂 Äärimmäisen hieno esimerkki kansalaismeedion evoluutiosta, markkinoinnista ja tuotekehityksestä. Hieno suoritus!

Kirjan ennakkomarkkinoinnin perusteella voi sanoa sen osuvan tarpeeseen ja olevan markkinoilla just-on-time. Onhan kyseessä opaskirja ja syväluotaava eepos nettielämän kiemuroista. Kirja kertoo mm. siitä kenen kanssa kannattaa linkittyä Facebookissa ja missä kulkevat yksityisyyden ja yhteisen rajat. Kirjailijat itse luonnehtivat kirjaansa seuraavasti:


“Tämä kirja on sinulle, jolle netti on tähän asti ollut lähinnä tiedonhakua ja asiointia varten. Tämän kirjan ohjeilla valjastat sosiaalisen median palvelut – esimerkiksi Youtuben, Twitterin ja Facebookin – käyttöösi luopumatta yksityisyydestäsi enempää kuin haluat.”

Kirjaa odotellessa suosittelen pistäytymään kirjan web-sivuilla osoitteessa www.nettielamaa.fi. Jos/kun olet Facebookin käyttäjä, voit liittyä myös kirjan FB -ryhmään. Splendid indeed!

Selailin taas pitkästä aikaa blogeja Google Readerillani. Olen pannut merkille, että ihmeen vähän on tullut lueskeltua feedejä viime aikoina. Jotenkin se on kärsinyt inflaatiota tässä Facebookin, Twitterin ja vaikka minkä mikroblogauksen paineessa.

Totesin jälleen kerran, että fiidien lukeminen kuitenkin kannattaa. Blogit ovat sittenkin enemmän true-to-the-roots osastoa. Jotenkin tykkään blogien tunnelmasta. Se on kotikutoisempaa ja pehmeämpää, kuin kliininen mikro-huutaminen ja pseudokeskustelu mikroblogeissa. Vai onko? Siltä ainakin tuntuu. Välillä. Ailahtelevaista on ajatus, mutta niinkai sitten.

Blogeja selaillessani törmäsin jälleen Sampsaan, joka pohti kirjoittajan blokkia. Tämä koskettaa varmasti useimpia meistä blogaajista, verkkotuottajista tai miksi haluammekin itseämme kutsua. Mustakin tuntuu monesti siltä, ettei saa mitään “paperille” tai että jutut on ihan turhia.

Turhia tai ei..tästäkin blogista löytyy monia julkaistuja juttuja, jotka ehkä olis voinut jättää julkaisematta, mutta löytyy myös “ikuisessa draft-tilassa olevia”, julkaisemattomiakin tarinoita. Ehkä blogauksen idea onkin juuri se, että kirjoittaa sitä mitä haluaa ja miten haluaa. Ville Venäläinen kommentoi aihetta em. Sampsan kirjoituksessa hyvin. Ulkoinen paine ei saa ohjata tuotantoa. Siinäpä se.

Tähän epäsuorasti liittyen pohdin aiemmin firma -blogausta ja sen olemusta. Miten menee Suomen firmablogeilla? Etenkin sisäisillä. Onko firmablogissa aina ulkoinen paine? Voiko firmablogeja olla monenlaisia? Kirjoittaako kukaan “huuhaata ja höhhöä” firman sisäisesti? Mitä se voisi edistää? Onko innovaatio aina vakava asia ja asia aina vakavaa? Edistääkö se writers blokkia? Miten on laita hiljaisen tiedon tai heikkojen signaaleiden? Onko kysymys laajempikin yrityselämässä? Onko ihmisellä työ-minä?

Näitä pohtien…

Iiskää..iiiskäää! 😀

Ps. Ainiin..Oon muuten lukenut viimeaikoina Juhani Seppäsen “Hullu työtä tekee” -kirjaa. Kiitti Sampsa vinkistä tähänkin. 😀 Tästä joskus toiste lisää.

Kuten tunnettua, yksi viimeaikojen isoimmista buzzeista internetissä on ollut Twitterin rahoitus. Kuinka suosittu palvelu voisi pysyä ilmaisena käyttäjille, mutta tehdä rahaa ja pysyä siten kartalla? Yllättäen softa tai maksulliset lisäpalvelut eivät olekkaan ratkaisu. Viisasten kivi löytyykin jostain aivan muualta…nimittäin raudasta!! Fiksua, etten sanoisi, jopa suorastaan nerokasta. Kompaktia, helppotajuista ja kansaan menevää. Sitä tässä konseptissa tarvitaan. Easy access to Twitter.

Tämä ohjenuoranaan Twitter on lähiaikoina julkaisemassa uuden loistavan keksinnön… WINGMANin. Kyseessä on pieni hakulaitetta muistuttava kapistus, jonka avulla ihmiset voivat kätevästi Tweettailla keskenään, mistä tahansa ja koska tahansa. Laitteen avulla käyttäjät voivat ryhmitellä kavereitaan helposti seurattaviin ryhmiin, hakea tietoa lähialueen tapahtumista ja tietenkin postailla Tweettejä. Laite sisältää myös 5 mipx -kameran, joten ihan mistään turhasta vehkeestä ei ole kysymys…Tämä on todellinen must kaikille Tweet-päille!! Miksei tätä jo saa…Katso itse lisätietoja Wiredin videosta tuosta alta!

Ainiin. Hyvää 1.4. sitten vaan…