Jääsauna Eilen pyyhkäistiin rouvan kanssa 17,5 kilsan hiihtolenkki Pohjois-Päijänteen mahtavilla selkosilla. Lenkki itsessään oli jo sinänsä hieno kokemus ja maisemat hienoja…tosin niitä samoja, kuin kesällä mutta talven aavoilla on oma fiiliksensä. Suksilla liikkuessa sitä havainnoi eri juttuja kuin veneestä.

Lenkin varrelle osuikin tällä kertaa jotain aivan ainutlaatuista ja erikoista. Hiihtoladun varteen oli nimittäin ilmestynyt kuvissa näkyvä ihmetys: JÄÄSAUNA! Jäimme tietenkin oitis pällistelemään tuota hienoa rakennusta sen nähtyämme. Onneksemme myös saunan rakentajat sattuivat olemaan paikalla ja kutsuivat meitä katsomaan taideteostaan tarkemmin.
Jääsauna sisältä
Mukavia tyyppejä nuo rakentajat ja äärimmäisen taitavia. Kertoivat meille auliisti projektin kulusta ja vaiheista. Jääpaadet oli sahattu omasta rannasta (avanto näkyi lähellä) ja siitä kasattu saunaksi. Päivä piti sahata ja toinen kasata. Hommassa tarvittiin pitkälaippaista moottorisahaa, trukkia ja kaljaa. Jääpaadet olivat tuskaisen painavia..painavat kuulema 70-250 kiloa, koosta riippuen. Jää on todellakin TERÄSTÄ tänä vuonna. Niin on hienoa, paksua ja painavaa. Sellaista Vicks Blue -sinistä ja kirkasta. 🙂 Saunan kiuas ja piippukin olivat erikoisvalmisteisia – lämpöeristettyjä. Tehty vain tätä projektia varten.

Sauna oli juuri valmistunut kun hiihdimme ohi. Perheen lapset sekä muu porukka odottivat jo innolla ensimmäisiä löylyjä saunasta. Vielä oli kuitenkin sahattava uima-allas, eli avanto saunan liepeille. Hyistä hommaa..hrr.. 🙂
Pia saunan "terassilla"
Myöhemmin saunan läheisyyteen olisi kuulema tulossa pukeutumisteltta ja kenties muitakin jäästä värkättyjä rakennelmia.

Että tällänen matkailunähtävyys! Tuossa on ideaa… ja hommaa. Hieno juttu. Kiitos rakentajille, että pääsimme tutustumaan tähän hienoon projektiin.

Lehtisen mahtava viimeistely ja Suomen sitkeä taistelu palkittiin tänään pääsyllä välieriin. Ensi viikonloppuna jännitysnäytelmä jatkuu, kun vastaan astuu hurjassa vireessä oleva Venäjä. Tämähän meinaa käydä jännäksi 🙂 Uusiiko suomi vuoden 1995 tapahtumat vihdoinkin?! Peli on vielä sekaisin, mutta sika parantaa juoksuaan. Hurja taistelu oli tänään. Peukalot pystyyn viikonlopuksi.

HessunBlogin urheilun tarkkailuosasto nappasi oheisen satelliittikuvan Lehtisen mahtavasta tällistä. Hienoa Jere!

Lehtisen ratkaiseva maali




Retkiluikaimet

Originally uploaded by Hessuj.

Hihheei! Nyt ne sitten vihdoinkin tuli hommattua. Ai mitkä? No retkiluistimet. Muutama vuosi menikin äimistellessä. Pari kertaa kävin kokeilemassa moista touhua firman liikuntapäivänäkin. Nyt on sitten omat, ei tarvi ihmetellä.

Käytiin rouvan kanssa tänään tietenkin testilenkillä. About tunti tuli “sirklattua” ympäri Jyväsjärveä. Kyllä oli mukavaa. Voi sitä vauhdin hurmaa. Suosittelen lämpimästi. Kuvassa näkyy allekirjoittaneen monot ja ylemmät terät ovat myös minun. Rouvan terät alempana.

Terät ovat mallia Lundhags Delta ja siteet Salomon (SNS) tai Rottefella (NNN) tyyppiset. Monot ovat tavalliset luisteluhiihtomonot. Teriä on paria kokoa, olikohan 55cm ja 50cm. Kyllä menee tasaisesti rosoisellakin jäällä. Sauvat oli myös mukana antamassa vauhtia (ja tukea näin alkuun).

Paikallistietona kerrottakoon myös, että Jyväsjärvi on Jyväskylän keskustan tuntumassa oleva Päijänteeseen yhteydessä oleva järvi. Tarkemmat tiedot näet Flickristä ko. kuvan kartta-tiedoista tai Wikipediasta. Kaupunki auraa järvelle joka vuosi pitkähkön luistelu/ulkoilulenkin. Siinä on hyvä pöristellä retkiluistimilla. Koska te rakkat lukijani olette kovasti valistunutta ja liikkuvaa väkeä, niin varmasti tiedätte lukuisia muitakin hyviä retkiluistelupaikkoja tai -tapahtumia ympäri Suomea. Vinkatkaapa ihmeessä niistä tähän blogipostiin kommenteissa. Tutustuisin uusiin paikkoihin tämänkin lajin tiimoilta mielelläni.

Niin ja jos joku osaisi sanoa, kuinka pitkä tuo Jyväsjärven lenkki tänävuonna oikein on? Olisko 1-2 km? Olisin kiitollinen tiedosta. Hmm..niin tai voishan sitä ottaa GPS -kännykän mukaan ja nauhoittaa sillä luistelulenkin, jonka sitten siirtäisi Google Earthiin, josko sieltä näkyisi….no pitää tutkia. Mutta meanwhile..kuinka pitkä se lenkki on!? 🙂




snowscoot fahren in Schweden

Originally uploaded by sven_heuer.

Jihuu!! Toteutin pitkään itäneen haaveeni ja olin eilen illalla hieman Snowscootilla ajelemassa! Jäbädäbä duu! Nyt on tosin kaikki paikat kipeänä. Ei siksi, että olisin niitä kovasti kolhinut, mutta lihakset ovat arkoina… *kaikki*. No se on normaalia lihasarkuutta urheilun jälkeen. Liekkö vielä kipeämmät paikat huomenna (Delayed Onset Muscle Soreness tai jotain..).

Ja jos joku vielä sanoo joskus, että hissivoimalla ylös ja painovoimalla alas, niin minä sanon siihen, että vai niin. 🙂 Kannattaa käydä kokeilemassa Snowscoottia, alamäkipyöräilyä tai lumilautailua ja jos ei se riitä, niin kaikkia niitä yhtä aikaa. Jo alkaa tuntumaan. Kaikissa edellä mainituissa lajeissa yhteistä on kokonaisvaltainen kehon lihaksiston rasitus. Ainakin se kororstuu aivan alussa, kun tekniikkaa ei ole vielä nimeksikään hallussa. Hissimatkallakin, mäkeä ylös, ovat kaikki lihakset kauhusta kankeina. Ei ihme, että hiki virtaa ja maksimi suoritusaika tälläisellä henkisen työn tekijällä on 1-2 h. Huh.

Mutta mukavaa se on kuin mikäkin. Suosittelen lämpimästi testaamaan. Ainakin Muuramen Riihivuoressa Snowscootteja saa vuokralle 17e/tunti tai 20e/2h (hinnat voimassa kirjoitushetkellä). Aivan loistava peli. Maailmallahan tämä on ollut villityksenä jo vuosia. Liekkö vuodesta 1991, mutta täällä peräpohjolassa laji on vielä suhteellisen tuntematon. Sitä ei myöskään edesauta se tosiseikka, että kaikissa keskuksissa ei saa edes laskea ko. laitteella.

Löysin Flickristä sven_heuerin photo streamista muutamia Snowscoot kuvia. Omaa kameraa kun ei ollut mukana (onneksi, sen verran hienoja pannuja tuli heiteltyä). Että kiitoksia vain Svenille kuvan lainasta! Jos menet kokeilemaan tätä ehkä räädeintä vehjettä, mitä laskettelurinteessä voi käyttää, niin muista: Kypärä EHDOTTOMASTI päähän ja karkuremmi kiinni jalkaan. Sitten vain rohkeasti *kanttaamaan*. Ainakin minulla vei pari laskua, että aloin tajuamaan homman idean. Liekkö ollut ns. Carving -mallinen scootti, mutta hulluna saa kantata. Korva maata viistäen. Ei meinannut usko riittää, kun on tottunut, että alamäkipyörässä se pito loppuu joskus. Scootissa ei ihan äkkiä. Ennemmin se lähti sladia hakemaan, jos ei kantannut tarpeeksi. Aivan mahtava vehje. Menen uudestaankin ajelemaan. Päräytähän kommenttia, jos olet Scoottia kokeillut tai muuten vaan huvittaa.