Avasin vähän keskustelua tänään Facebookissa tästä Wanhasta Internentistä. Siitä paikasta, jossa nyt olet. Säikähditkö muuten, kun tänne putkahti päivitys? Eihän edellisestä päivityksestä olekkaan kuin …mitä … parisen vuotta. Jessus. Huomasitko muuten äskeisessä lauseessa jotain? Nii’in. Täällä oli ennen vanhaan tapana linkittää tekstissä siihen, mistä puhuu. Sepä ei olekkaan mahdollista kovin kätevästi siellä nykyinternentissä. Nykyinternentti ollen Facebook.

On jotenkin tylsää, kun internet on surkastunut Facebookiksi. Oho. Nyt tein kyllä sellaisen yleistyksen, että kohta saan puristeilta flamea ja hatea. Anteeksi. Mutta siltä se ainakin tuntuu. Ja tylsää on semmoinen. Vai mitä olet mieltä? Kommentoi, jos osaat ja tänne löysit 🙂

Peace!

Ps. Ei blogiin tarvitse aina kirjoittaa pitkästi ja hartaasti. Taidan alkaa bloggaamaan. Taas. Ehkä. No katotaan.

Ps2. Kun tuli tänne kirjoittamaan tätä, jouduin 1) päivittämään blogialustan, 2) päivittämään toistakymmentä plugaria ja 3) selvittämään yhden päivityksestä aiheutuneen bugi-tilanteen, kun koko systeemi lakkasi toimimasta. Nyt kirjoitus kuitenkin taas luonnistuu. Semmosta oli internet ennenvanhaan. Ja näyttää olevan nytkin. 🙂

Tsiisus, että bloggaaminen onkin taas jäänyt viimeaikoina! Seli seli. No niin se vaan on. Josko siihen kuitenkin tulisi taas muutos?

11112010106

Jotenkin kaipaan aikaa, jolloin blogi oli se kanava, jossa puhuttiin, tiedotettiin ja keskusteltiin. Asia ei ole haihtunut mihinkään, muoto on vain vaihtunut. Sijan, tilan ja etenkin ajan ovat saaneet kaikenmaailman Twitterit ja etenkin ne pahuksen Facebookit. Tumblreista ja Posterouksista puhumattakaan. Pöh! Oma kontentti, oma lupa. Toisen platformi, heppoinen tupa…tai jotain. Haluan pitää asian omissa hoteissa. 🙂

Latasinpa koneelle taas pitkästä aikaa Mars Editin. Josko tällä lähtisi. Vielä kun keksisi kätevän tavan audio- ja videoblogata. Ja tällä tarkoitan nimen omaan blogata…tänne omaan platformiin. Omaan blogiin, ei mihinkään muualle. Tai ehkä korkeintaan täältä kautta muualle, mutta ei suoraan. Lähes kaikkea on silläkin saralla tullut kokeiltua, mutta mikään ei oikein täysin toimi. Johtunee tästä fiksaatiosta omaan platformiin. Onhan tämä tekstibloggaaminen aika passé, joten kuvaa ja ääntä pitää olla. Vai mitä?

Pitää vissiin vaan postailla lyhyempiä juttuja. Linkkejä, ajatuksen puolikkaita ja sen sellaista. Sitähän se bloggaus on. Siitä syntyy ehkä keskustelua. Miksi niiden pitäisi olla jossain muualla..niiden puolikkaiden? Miksei blogissa? Kuka käski tehdä tästä taidetta? Hä? 🙂

Ps. Mars Editti pelaa aika hyvin. Pitäisköhän investoida? Vai onko muita hyviä?

 


Näin viimeyönä unta, jossa luin netistä että Nokia N900 myynti oli vihdoinkin alkanut. Mikä helpotus, mutta samalla yllätys. Että sitten heti 2. päivä marraskuuta, se tuntui jotenkin erikoiselta. Puolenkuun paikkeillahan sen rumban piti vasta alkaa. Liekö sitten jonkinmoinen enneuni. Pitää varmaan ostaa kristallipallo ja avata 0700 -numero, jos laatikko tupsahtaa postiluukusta tänään/huomenna.

***

Samaisessa unessa, mutta unenomaisesti edellisestä samanaikaisesti irrallaan, sain lottovoiton. Se oli suuruudeltaan tarkalleen ottaen 127 euroa. Millä numeroilla tai kombinaatiolla se oli tullut, sitä ei kerrottu. Sain vain jostain tietää, että se oli tarkalleen 127 euroa. Erikoinen summa sinällään ja harmillista, ettei ollut se superjättipotti päävoitto, joka eilen arvottiin. Realisti on kai realisti, jopa unissaan. Aika tylsää. Nykyään muuten muistan vain harvoin uneni. Mikälie vaivaa? Ehkä todellisuus on niin absurdia, että unien merkitys on vähentynyt.

***

Ai ettäkö mikäkö tämä tälläinen kirjoitus oikein on? No blogi-kirjoitus, eli päiväkirja, juu sii. Olet vissiin tottunut näkemään vain asiaa ja tekniikkalöpinää täällä 🙂 Niinpä. Tätä nykyistä blogikulttuurin(i) olemusta ja katoa olen pohtinut toki ennenkin. Ehkä tämä on taas sitä elvytystä kaikenmaailman Twittereiden ja Facebookkien keskellä. Kuka sitä nyt 140 merkillä kaiken kertoo! Kysyn vaan.

Paljastetaan nyt vielä, että ei se N900 myynti oikeesti alkanut. Eikä tullut sitä lottovoittoakaan. Töihin siitä!

En yleensä kyylää blogini kävijä ja tilaaja statistiikkoja jatkuvasti (enpä!). Viimepäivinä olen kuitenkin tavannut itseni silmäilemässä niitä lähes päivittäin. Tämä johtuu siitä, että havaitsin taannoin (omasta mielestäni) erikoisen seikan blogin RSS-syötteen tilaajamäärissä. Lukumäärä oli puolittunut, eli vähentynyt puolella. Koska en ollut mielestäni tehnyt mitään tason nostoa tai laskua sisältöjen osalta, enkä sen kummemmin kai myöskään postien julkaisutaajuuden suhteen, olin ymmälläni. Mikään ei ole muuttunut, mutta tilaajat vähenevät huomattavasti. Voihan olla, että taisteluväsymys alkaa vaivaamaan lukijaa, kun vuodesta toiseen yrittää sinnitellä tarinoideni parissa 🙂 Tai sitten…tämä on vain tekninen virhe. Niin juuri…se sen täytyy olla. Näin ainakin itse haluan uskoa. Tätä ajatusta tukee myös se seikka, että sivujen latausmäärät ovat kuitenkin pysyneet samana, elleivät jopa kasvaneet viimeaikoina. Eli trafiikkia on ja tarinoita haetaan, mutta ei tilata.

Olisiko tämä sittenkin trendi? Onko RSS-lukijoiden aikakausi mennyt ja on taas palattu suoraan web-sivuilla vierailuihin blogeissa? Nop…podcastien suhteen tämä trendi ei ainakaan ole totta, mutta josko blogeissa. Hmm. Vai olisivatko syynä kesälomat? Kuka sitä nyt joutavia törinöitä ja teknohöpötystä kesälomalla…paitsi minä. Vai onko kansalaismedia ja blogit kadonnutta kansanperinnettä?

Mistä näistä tietää, tavallinen ihminen. Onko sulla samoja oireita? Kyyläätkö statistiikojasi päivittäin? Onko trendiä havaittavissa? Oi bloggaaja -veljet ja siskot…kertokaa. Auttakaa miestä mäessä. Uskonvahvistusta nyt!

Minä juon nyt kahvia.

Kuten kaikki mikroblogi-aikaansa seuraavat hipsterit hyvin tietävät, kimpaantuivat Suomen mikroblogi-skenen aktivisitit taannoin Suomalaisen Jaiku -palvelun toimintaan. Kaikki sai alkunsa siitä, kun iso ja mahtava Google osti Jaikun. Tästä alkoi Jaikun kehittäminen, joka käyttäjille näkyi kehittämisen päättymisenä (mikä sinällään oli mielenkiintoinen ilmiö ohjelmiston kehityksen näkökulmasta). Loppu onkin sitten historiaa, eikä siitä sen enempää.

Jaiku kirjoitti kuitenkin pienillä kätösillään merkittävän osan tuntemamme internetin historiaa, aktivoimalla ihmiset jälleen keskustelemaan. Jaikusta tuli “nykyajan” IRC, jota jokainen pystyi käsittelemään koska se oli webissä. Kaikkihan lähti Jaikussa, kuten niin monessa muussakin mikroblogi-palvelussa, lokaatiotiedoista ja “mitä-nyt-teen” -viesteistä. Tästähän se Twitterissäkin lähti (josta muuten vois joskus puhua tarkemminkin). Jaiku otti kuitenkin oman näkemyksensä asiaan säikeisillä kommenteillaan. Sekös meitä miellytti.

Noh. Nyt kaikki hipsterit ovat kuitenkin siirtyneet Jaikusta, Brightkiten kautta Qaikuun. Tarinassa on kuitenkin jotain perin outoa minun osaltani. Sitä tässä on se, että minä joka yleensä innostun aina kaikesta, en ole yhtään innostunut Jaikusta, Qaikusta enkä Brightkitesta. Auts..oikein heti pistää kylkeen kun sen edes sanoo ääneen.

Tämä ei ole millään muotoa epäluottamuslause em. palveluita kohtaan. Ei suinkaan. Ja hitonkos väliä sillä lopulta on, mistä minä olen innostunut. Eiköhän jokaiselle löydy oma palvelunsa netistä. Vai liekö tässä juuri siitä kysymys, että mistä tässä kaikessa olikaan kysymys!? Palveluita taitaa olla jo aivan liikaa ja yhteisöllisyys (joka oli just se juttu) ei pääse enään muodostumaan.

Tästä kertoo esim. se, että kaipailisin paljon käyttämääni ping.fm -palveluun takaisinkytkentää. Näin minulla olisi yksi paikka, josta voisin postailla, kommentoida ja seurata kaikkia palveluita. Vinkki..vinkki… Noh. Tämähän ei toki ole yhteisöpalveluita rakentavien click-trough-advertising ja hitcounter -miesten (ja naisten) agendalla ensinkään…tietenkään. Kaikki kun aina haluavat haalia ihmisten katseet ja käynnit omaan palveluunsa, mikä on sinällään ymmärrettävää mutta tylsää.

Mielenkiintoiset ovat ajat kuitenkin niin palveluiden kehittäjille, kuin käyttäjillekin. Blogaajista puhumattakaan. Back-to-the-roots! Miksi se Kahviloitsija Järvinenkin viihtyy enemmän siellä Facebookissa nykyään, kuin Twitterissä? Ja miksi se postailee kaikkialle aina kuitenkin Ping.fm:llä. Missä sen fokus oikein on?

Pienet ovat nyanssit, joilla palvelut erottuvat ja rahaa tehdään. Miksi toinen onnistuu luomaan sub-web -kokemuksen ja yhteisön ja toinen lähinnä ärsyttää? Siinäpä on kysymys.

Että tsemppiä ja Pirkkaa vaan sinne Qaikuun. En mä innostunut siitä Brightkitestakaan, jos se yhtään lohduttaa. Ja tokihan te tiedätte vanhan markkinoinnin perusteesin: “ei ole väliä mitä puhutaan, kunhan puhutaan”, joten olkaapa hyvä vaan tästäkin kirjoituksesta. Peace! 🙂

Edit1: Kova pulina aiheen tiimoilta…yllätys…. Qaikussa 🙂