Lenkin varrelle osuikin tällä kertaa jotain aivan ainutlaatuista ja erikoista. Hiihtoladun varteen oli nimittäin ilmestynyt kuvissa näkyvä ihmetys: JÄÄSAUNA! Jäimme tietenkin oitis pällistelemään tuota hienoa rakennusta sen nähtyämme. Onneksemme myös saunan rakentajat sattuivat olemaan paikalla ja kutsuivat meitä katsomaan taideteostaan tarkemmin.

Mukavia tyyppejä nuo rakentajat ja äärimmäisen taitavia. Kertoivat meille auliisti projektin kulusta ja vaiheista. Jääpaadet oli sahattu omasta rannasta (avanto näkyi lähellä) ja siitä kasattu saunaksi. Päivä piti sahata ja toinen kasata. Hommassa tarvittiin pitkälaippaista moottorisahaa, trukkia ja kaljaa. Jääpaadet olivat tuskaisen painavia..painavat kuulema 70-250 kiloa, koosta riippuen. Jää on todellakin TERÄSTÄ tänä vuonna. Niin on hienoa, paksua ja painavaa. Sellaista Vicks Blue -sinistä ja kirkasta. :-) Saunan kiuas ja piippukin olivat erikoisvalmisteisia – lämpöeristettyjä. Tehty vain tätä projektia varten.

Sauna oli juuri valmistunut kun hiihdimme ohi. Perheen lapset sekä muu porukka odottivat jo innolla ensimmäisiä löylyjä saunasta. Vielä oli kuitenkin sahattava uima-allas, eli avanto saunan liepeille. Hyistä hommaa..hrr.. :-)

Myöhemmin saunan läheisyyteen olisi kuulema tulossa pukeutumisteltta ja kenties muitakin jäästä värkättyjä rakennelmia.

Että tällänen matkailunähtävyys! Tuossa on ideaa… ja hommaa. Hieno juttu. Kiitos rakentajille, että pääsimme tutustumaan tähän hienoon projektiin.

Tämähän sujuu…tätä lisää…heh

Tänään piti tulla se maailmanloppukin. Meinasin eilen jo tilata iPodin, mutta tajusin ettei se ehdi edes DHL:n varastoon saatika autoon ennenkuin maailmanloppu tulee. No toivottavasti sitä nyt ei tule ja siltä näyttää, ettei tulisi :-) Ai mistä se nyt höpisee? No large hardon…eikun Large Hadron Colliderista tietenkin. Eli suuresta huikean-tuikean-pamauksesta. Alkujäräytys-simulaattorista, jota lukuisat lahjakkaat tutkijat värkkäävät CERNissä. Senhän on povattu aiheuttavan mustan aukon, johon koko maapallo lopulta imeytyy. Tuon ison Hadronin Törmäyttimen olisi määrä käynnistyä tänään 10.9.2008. Jos siis luet tätä, niin maailmanloppua ei mitä ilmeisimmin tullutkaan. Tilasinko minä sitten iPodin…noo…se jää nähtäväksi :-)

Siinäkö kaikki? No ei tokikaan. Tänä aamuna luin kolmannenkin mullistavan uutisen. Armstrongin Lance, tuo vanha idolini, väittää palaavansa ammattipyöräilyn parrasvaloihin!! Mitvit! kysyy epätietoinen Mänttästä ja jatkaa… Näin tuo Lance-poika ihan omin sanoin ja kuvin väläyttelee LiveSTRONG -blogissaan. Hyvät ja mielenkiintoiset tarkoitusperät tuntuu tälläkin hankkeella jälleen olevan. Aikas mielenkiintoista. Jäämme odottelemaan jatkoa tälle saagalle. Josko vaikka tempaiset Lance toiset 7 peräkkäistä Tour De Francen voittoa tai jotain :-) Go Lance GO!

Oho. Tälläistä jakelua suoritettiin tänään Jyväskylän kävelykadulla. Cokiksen uudet “terveyslimpparit” tekevät tuloaan Suomenkin kuluttajien ulottuville. Juomissa on ainakin kuitua ja B-vitamiinia. No sehän tekeekin eetvarttia ja kumoaa kaikki muut negatiiviset vaikutukset.

Jos limsa lähtökohtaisesti on epäterveellistä ja siihen lisätään terveysvaikutteita…tuleeko siitä lopulta…ei mitään?

+/-=0

Fanta maistuu ainakin ihan Berocalta…Mitenkähän paljon näitä oikein saa päivässä juoda. Watch out! http://www.dietcoke.com/

Uuh.

Kiitos Jussille vinkistä!

www.verjnuarmu.net

http://birdloversonly.blogspot.com/2007/09/may-i-have-this-dance.html

Bäkkärit vetoavat selvästikin…ainakin papukaijoihin…

Mutta entäs se Google TV? Onko se vaiko eikö se ole? Näitä Hoaxeja kyllä löytyy jonkin verran, mutta onko tästä jotain uutta tietoa? Kuulin nimittäin kahvipöydässä jotain viitteitä, että tästä olisi jossain päin maailmaa ollut taas kirjoittelua.

Outoa, mikä outoa.

Syitä tutkiessani ja syyllisiä etsiessäni törmäsin päässäni ajatukseen Jaikusta. Tuosta mikroblogien Tonavasta ja makroyhteisön mikrokosmoksesta. Eli siis tästä: hessuj.jaiku.com

Tajusin näet joskus taannoin, että ihmisellä on rajallinen aika vuorokaudessa ja lopulta vielä rajallisempi aika internetissä kirjoittamiseen ja sohlaamiseen. Mutta aiheita ja ajatuksia siitä ja tästä taasen on rajattomasti. Ja kun kertomisen paineen on aika tasautua, se etsii sopivimman reitin kulkeakseen. Omalla kohdallani se on viimeaikoina ollut tuo mikroblogien junanvessa, eli Jaiku. Eli kun ei halua tai ehdi miettiä, mitä kirjoittaisi mutta haluaa kuitenkin osallistua (ah, niin Web2.0 -ajatus) ja olla läsnä (kaikkien kanssa, kaiken aikaa) on blogaaminen soooo lääst siisön ja hidasta. Tässähän joutuu jopa miettimään, mitä kirjoittaisi. Paitsi tässä blogissa.

No onko Internet, tuo nuori Tuna nyt sitten aikuisuutensa, eli jaikuisuutensa, kynnyspuulla kuten se oikea Tuna oli “elokuvan” “Värähtää sisimpäni ripsi” kuvauksissa aikoinaan? Onko makroblogaaminen (lue: tämä tälläinen löpinä jota nyt luet) out ja tyrkkymediaseksikäs mikroblogaaminen in? Ainakin oma virtuaalinen ystäväjoukkioni on viimeaikoina vahvasti Jaikuistunut, mutta niinhän me kaikki. Blogeissa käy vielä kuhina, mutta ovatko mediapioneerit jo vain Jaikussa? Onko Jaiku vain IRCin uusi tuleminen MacPullamössösukupolven jälkeläisille. Onko Podcast lopulta kuitenkin se todellinen kansalaismedia-aktiivin nirvana?

Kaiken tämän, ja vielä paljon enemmän, voit päätellä tietenkin itse. Mikäs minä olen sitä opettamaan :-) Kunhan kirjoitin, kun tuli mieleen. Siitä tässä osallistumistalouden kansalaisopistomediassa kaiketi on kyse loppujen lopuksi. Mieleen tulemisesta.

Jos mikään edellämainituista asioista ei soittanut minkäänlaista kelloa ja tapailit jo hourulan puhelin numeroa tätä lukiessasi, niin vartuppa vielä hetki. Lue ennen Valkotakkisten tilaamista Suomen Ateenan hämärillä kujilla hiippailevan kahviloitsijan kahlitsemiseksi hyvän ystäväni herra Unisen kirjoittama mainio artikkeli aiheesta Jaiku ja sen ilot. Eipä aikaakaan, kun jo huomaat Jaikuilevasi kanssani tuolla kahvilan vessan tavoin toimivassa Suomalaisessa mahtimobiiliosallistumisinnovaatiopalvelussa. Jaiku nimittäin Rules OK.

Unessa.net: Lyhyt Johdatus Jaikuun

Niin ja HessunKahvilaakin on tässä lähiaikoina tulossa. Studiot on jo maalattu. Vain huonekalut ja tekniikka puuttuu. Ei siis ollenkaan huono tilanne ;-)

www.lost.eu/608f7

SINÄ! Älä missään tapauksessa klikkaa tuota yllä näkyvää linkkiä…etenkään jos et halua tutustua ihmeelliseen Web2.0 kokeiluprojektiin, voittaa mainetta, kunniaa ja pahimmassa tapauksessa rahaa…. :-D

Musa tietenkin jo legendaariselta orkesterilta ensimmäiset kolme merkkiä

Tunnelma miitissä oli välitön ja extrovertikaalinen :-). Oli akrobatiaa, improvisaatiota ja vahvaa tarinaa. Aivan sitä tälläinen jäykkä teknokraatti oli ihmeissään siitä luovuuden pirskahtelusta, jota paikalle saapuneet verkkojen veteraanit edustivat. Kävimme illan aikana äärimmäisen mielenkiintoisia keskusteluita blogien sisällöstä, blogauksen syvimmästä olemuksesta ja verkkoidentiteetin jakautumisesta ja/tai sen merkityksestä. Eikä tuoppiinkaan tietysti syljetty ja siksi vauhtia ja vaarallisia tilanteita tietenkin riitti (yksi ovikin meinasi puhjeta tyystin siinä rytäkässä). Kyllä. Ovi voi mennä puhki, jos niikseen tulee. No tässä tapauksessa siitä tulikin tilataidetta lopulta, mitäs muutakaan. Luovassa menossa kun oltiin. :-)

Mahtava oli siis meininki ja meno. Muistelen tapahtumaa lämmöllä ja jään pohtimaan blogauksen syvintä olemusta. Mistä ihmeestä tässä kaikessa lopulta oikein olikaan kyse. Tekniikasta vai sisällöstä..hmm ;-) Kiitos vielä kerran teille KAIKILLE. Ootte kyllä keimo epeleitä koko porukka! Oli mahtavaa saada tavata teitä, for real!

Blogimiitti on puhuttanut ja osunut silmääni ainakin seuraavissa blogeissa
Fotomik, 40100, JKL-Blogimiiti, Mieto Marinadi, Zache, Aamun Kuiskaus, Halo Efekti, HessunKahvila #67 (äänitunnelmia)

Kuvia tapahtumista löytyy mm. Flickristä (tageilla Jyväskylä Blogimiitti) täten

Tässä vielä yksi kuva myös mun fiidistä näin alkuun (ja Flickr ei muuten vieläkään pelaa WordPressin XMLRPC -end pointin kanssa…mrr!!)

http://www.towelday.kojv.net/

Tänään on siis 25.5., joka tarkoittaa paitsi legendaarisen kirjailijavelhon Douglas Adamsin muistopäivää, myös kaikille Hitchhiker’s Guide to the Galaxyn ystäville ‘pyyhepäivää’. Pyyhehän oli tuossa legendaarisessa avaruusseikkailussa se jokaisen liftarin perus varuste, jolla selvittiin tilanteesta kuin tilanteesta.

Harmi, kun jäi tuo pyyhe kotiin.. Tässä kuitenkin päivän Q&A, jos vaikka ottaisit pyyhkeesi mukaan:

Q: Mitä teen?
A: Kannat mukanasi pyyhettä koko päivän, osoittaaksesi kunnioitusta edesmenneelle mestarille

Q: Koska tämä pitää tehdä
A: Tänään 25.5.

Q: Missä tämä tapahtuu?
A: Kaikkialla maailmassa

Q: Miksi pyyhe?
A: Mikä kysymys tämä on?? :-)

Mmikä ihmeen pyyhe?:

A towel, it says, is about the most massively useful thing an interstellar hitch hiker can have. Partly it has great practical
value – you can wrap it around you for warmth as you bound across the cold moons of Jaglan Beta; you can lie on it on the brilliant marble-sanded beaches of Santraginus V, inhaling the heady sea vapours; you can sleep under it beneath the stars which shine so redly on the desert world of Kakrafoon; use it to sail a mini raft down the slow heavy river Moth; wet it for use in hand-to-hand-combat; wrap it round your head to ward off noxious fumes or to avoid the gaze of the Ravenous Bugblatter Beast of Traal (a mindboggingly stupid animal, it assumes that if you can’t see it, it can’t see you – daft as a bush, but very ravenous); you can wave your towel in emergencies as a distress signal, and of course dry yourself off with it if it still seems to be clean enough.

More importantly, a towel has immense psychological value. For some reason, if a strag (strag: non-hitch hiker) discovers that a hitch hiker has his towel with him, he will automatically assume that he is also in possession of a toothbrush, face flannel, soap, tin of biscuits, flask, compass, map, ball of string, gnat spray, wet weather gear, space suit etc., etc. Furthermore, the strag will then happily lend the hitch hiker any of these or a dozen other items that the hitch hiker might accidentally have “lost”. What the strag will think is that any man who can hitch the length and breadth of the galaxy, rough it, slum it, struggle against terrible odds, win through, and still knows where his towel is is clearly a man to be reckoned with.

42!

No ehkä blogaan niistä muista jutuista sitten toisena päivänä. Nyt on pakko mennä välillä tirsamaahan. Muuten käy kalpaten, eikä aamulla pääse ylös sängystä, kuin rautakangella. Kylläpäs muuten väsyttääkin…hooh.

Sanottakoon kuitenkin vielä tässä, että sain sitten tuotantofirmankin sivuja taas nytkäytettyä eteenpäin. Käy tsekkaamassa. Palautettakin saa antaa, mutta pitää myös muistaa, että sivut ovat vasta Web2.0 -trendikkäästi hyvin Beettaiset ..hih. Osoite on www.tht-ryhma.com kun ei se kuitenkaan näy tuosta yläpuolelta…mikä siinä on kun sitäkään ei saa korjattua. Kele! :-D

EDIT: Kirjoittelin tätä viestiä blogiin yöllä about 00:01. Elisan xDSL/kaapelinkorjaussedät aloittelivat huoltotöitä samaan aikaan. Tietenkään en ollut tästä tietoinen ja postin lähettämisen aikaan yhteys oli jo poikki. Yhteys ei myöskään toiminut aamulla…KAADDÄÄMMM! Miksei Elisalla ole huoltotiedote sivuiltaan tilattavissa RSS-syötettä. Pitäisikö sitä joka päivä käydä vilkuilemassa, että onkohan kaapeli taas poikki. Puuh… No homma on homma :-) Kyllä tuosta yhteydestä on tänä päivänä niin riippuvainen, että heti kahvi kiehahtaa jos ei data liiku. Outoa. Ehkä katselen hetken ulos ikkunasta :-)

Huoh..tässä kuuboillessani taannoin netissä, osui silmiini taas kerran jokseenkin vanhahko, mutta aina ah’ niin mielenkiintoinen, juttu. Nimittäin Apple-tatuoinnit ja siitä mieleeni pälkähti edelleen tavaramerkin syvin olemus. Mikä voima siinä piileekään…

Olisipahan se nimittäin erinomaisen hienoa, jos joskus maailmassa itsekin keksisi niin hyvän tuotteen ja hienon tuotemerkin, että ihmiset hakkaisivat sen vapaaehtoisesti ihoonsa, ikuisesti. Tässä ajatuksessa on jotain erittäin äärimmäisen kummallista ja samalla kiehtovaa. Etten sanoisi jopa nerokasta. Ainakin siis tavaramerkin keksijän puolelta. Brandin rakentaminen, tavaramerkin keksiminen, markkinointi, imago ja kaikki. Se on niin monimutkainen, herkkä ja samalla äärimmäisen mielenkiintoisenmonisäikeinen soppa, että en koskaan lakkaa sitä ihmettelemästä. Kuinka yhteen merkkiin voidaankaan ladata niin suuri voima ja symbolinen merkitys. Oikein päätä joskus huimaa.

No yksi printtaa lihaansa ristin, toinen omenan. Onhan näitä. Mielenkiintoista kuitenkin. Tätä ajatusta ja etenkin sitä omenaa on aina hauska silloin tällöin maistella. Eikö?

Tarkastappas siis nämä ja mieti sitä:

Tatskat 1
Tatskat 2
Aiheesta aiemmin tässä blogissa

Maailmalla tämä laite tunnetaan kai paremmin nimellä Aquaskipper

Laitteen keksijän sivut
Saksalaisen Wikipedian tietoja aiheesta