Kuten eilisessä HessunKahvilan #77 -lähetyksessä mainostin, on ensi lauantaina (13.10.2007) jälleen tarjolla harvinaista herkkua kaikille podcastien ystäville. Suomen pieni, mutta toimelias podcast -veteraaniurheilukerho näet kokoontuu tuolloin Tampereella Cafe Euroopassa. Hässäkkä alkaa noin 20:00 tietämillä ja luvassa on tarinointia ja kuuboilua Suomen vallattoman Podcast-joukkueen parissa. :-) Tule siis tsekkaamaan, miltä se elämä siellä mikin toisella puolella näyttää. Luvassa on eittämättä kiintoisaa inside-juttua podcastauksesta, tekniikasta ja maailmasta. Lisäksi tarjolla välkkyviä salamavaloja, ääninauhaa ja muuta kummallista.
Pakkaa siis laukkusi ja käy. Tätä tilaisuutta ei kannata missata. Kaikki aiheesta kiinnostuneet ovat lämpimästi tervetulleita tapahtumaan. Podcastaajan tunnistaa yleensä ympärillä lojuvista gadgeteista sekä vallitsevan todellisuuden havainnoinnista kuulokkeiden ja/tai kameroiden läpi. Meidät on siis helppo löytää Euroopasta. Tapahtumaa odotellessa voit vaikka tutustua viimevuoden meininkeihin täällä
Paikan päälle Eurooppaan löydät vaikkapa tämän kartan avulla:
Tänään se sitten tuli, taannoin kerrottu ja kovin odotettu Verkkokauppa.comin paketti. Pakkauksessa oli 2 kappaletta Netgearin XE104 -powerline adapteria (4 porttisilla kytkimillä). Paketti repien auki ja purkit töpseliin. Kliks ja verkko toimii.. Todellinen plug & play -kokemus. Wow. Kun verkko oli testattu päärakennuksessa huoneiden välillä oli aika siirtyä tulikasteeseen. Siispä studiolle.
Kytkentöjä, totuuksia ja ääninauhaa
Jännityksestä vapisevin käsin kytkin laitteen töpseliin…PUM..verkko syntyi välittömästi. Kun kytkin Macin suoraan Netgeariin, internetin ihmemmaa tulvahti studion töpselistä koneelleni. Kylläpä oli ihmeellinen ja todellinen “osaamisen kokemuksen”, vai pitäisikö sanoa toimivuuden kokemuksen hetki. Wow! Hetken tuuletettuani ja hypittyäni tasajalkaa ryhdyin kytkemään piuhoja paremmin. Kytkin ensin Netgearin perään laatikon perukoilta löytyneen Linksysin WRT-54G WLAN purkin/reitittimen. Tämä kuitenkin osoittautui huonoksi vaihtoehdoksi toimimattomuutensa johdosta. Liekkö syynä se, että joskus intomielisenä hetkenä olin flashannut purkin FON -firmikseen. Siinä oli ilmeisesti jotain vikaa. Pengoin hetken lisää laatikkojani. Löysin pölyn seasta vanhan D-Linkin DES-1005D kytkimen. Ja se toimi kuin se kuuluisa junan WC, eikä nyt puhuta Intercitystä. Verkkoni oli siis valmis. Eikun koneita kiinni…
Nopeus
Kuten aiemmin jo kirjoittelin, oli sähköpiuhainternettivehkeiden läpimeno (troughput) minulle pieni arvoitus. Eikä se asia ihan suoraviivaiseksi osoittautunut empiriankaan kautta. Nimittäin ensimmäisissä kytköksissäni päärakennuksessamme ja myöhemmin studiolla näytti PPO Oy:n nopeustesti kummia 1 megan läpimeno lukemia. Kummia nämä olivat sikäli, että ADSL -linjani on teoriassa 24 megainen ja käytännössäkin lähellä 10 megaa. En olisi odottanut vaimennuksen olevan tuota suuruusluokkaa, varsinkaan lyhyillä yhteysväleillä. Muutamia kytke-pura-kytke -yrityksiä myöhemmin Studiolla nopeus vakiintui kuitenkin jostain syystä lopulta 5 megaan. “Truuputtia” siis löytyi ihan mukavasti. Mistä tämä heilahtelu sitten johtui? Se jäi hieman arvoitukseksi. Lisähuomiona sanottakoon, että en mitannut sisäverkon nopeutta mitenkään, joten em. vaihtelu voi olla jostain internetin syövereistä tai ADSL-tilaajalinjastani johtuvaa. Hyvin epämääräistä ja epätieteellistä tutkimusta siis, mutta pääasia, että data liikkuu. Viilataan ne pilkut sitten myöhemmin. Sisäverkosta puheen ollen. Netgearin purkki ilmoittaa sisäverkon maksiminopeudeksi spekseissä 85 megaa, mutta tähän tuskin päästään, kuin laboratorio-olosuhteissa.
Studioilla mittaamani viiden megan läpimeno on kuitenkin normaalikäytössä aivan riittävä. Muutamia netin yli kulkeneita Skype-videopuheluita myöhemmin totesin linjan myös toimivaksi raskaahkossa Skype -käytössä. Näin ollen tämän testin valossa ensi sunnuntain HessunKahvilan suora internetradiolähetyskin pitäisi sujua ainakin tekniikan puolesta mallikkaammin, kuin aiemmin.
Tämän lyhyen kokemuksen perusteella powerline ethernet tuntuu kerrassaan toimivalta konseptilta. Jää nähtäväksi, miten homma jatkossa pelittää. Pysyös siis podcastissa ja blogissa, niin tutkitaan aihetta. Raporttia nimittäin varmasti piisaa :-)
Nonniin. Tulipas sitten tilattua verkkokauppa.comista vihdoinkin se powerline ethernet -systeemi. Loppuu se pätkintä studiollakin…mistä se puhuu? Kysyy varmasti moni lukija. No kas..
Kuvassa näkyy kotini WLAN -verkon superhypertehoantenni. Se on tarkoitettu vahvistamaan wlan -verkkoni kantavuutta roimasti ja syystä että, tehon tarevetta on etäisyyksistä johtuen. Näin on pääsääntöisesti tapahtunutkin, mutta tuntuu kuitenkin siltä, että teho ei riitä robustin ja varmatoimisen verkkon luomiseen talomme ja erillisessä rakennuksessa sijaitsevan studion välillä. Teho riittää kyllä surffailuun, mutta on liian heikko ollakseen riittävän varma reaaliaikaiseen internetradiolähetykseen ja Skypepuheluihin. Ja nämä komponentit kun ovat podcast -ohjelmieni kulmakiviä, on ongelma ilmeinen.
Tilannetta korjatakseni joudun siis siirtämään dataa letkussa. Koska en “viitsi” kaivaa RJ45 -kaapelia metrikaupalla maahan, tilasin tänään verkkokaupasta pari tälläistä. Pitää muuten tässä yhteydessä kehua verkkokauppaa: Kehukehu. Sen verran säntillisesti ja nopeasti tilaus lähti liikkeelle. Paketti on tehty ja postissa. Liekkö huomena jo perillä HeKa -landiassa. Hienoa! Oli nääs eka tilaukseni -ever- verkkokaupasta.
Kyseessä on siis Netgearin powerline ethernet -laitteet (2kpl). Molemmissa myös 4 porttinen kytkin. Osaavat myös tarvittaessa salata verkon (vaatii Windowsin, että konffaus onnistuu..byyy). Näillä vehkeillä pitäisi hyvissä olosuhteissa päästä lähes 85 megan läpimenoon, mutta kuten tiedämme…speksit on speksejä ja homma jää nähtäväksi. Nyt sitten tosiaan vain jännätään, toimivatko ko. laitteet ja jos toimivat, niin mikä on troughput. Eniten tässä kokeessa “hirvittää”, että onkohan studio ja talon ADSL -pistokkeen lähellä olevat pistorasiat samassa vaiheessa. Se kun on yksi toiminnan edellytys. Olis kai sen voinut selvittää etukäteenkin…etsivä löytää.
Mutta mutta..Pysyppä kuulolla ja blogin luvussa, mikäli tämä aihe kiinnostaa. Raportoin homman etenemisestä varmasti lisää lähitulevaisuudessa.
Wow! Eilisessä HessunKahvila -podcastin jaksossa #76 puhuttiin sattumoisin mm. lehdistä. Kahvilan tarkka- ja kovakorvainen kuuntelija heitti ohjelmaan reaaliajassa (tietenkin) erittäin mielenkiintoisen linkin. Linkin, joka oli ainakin minulle täysin uusi.
Olen toki kuullut digitaalisista lehdistä ja joskus sellaisia lukenutkin, mutta että oikein tälläinen palvelu. Tämä oli mielenkiintoinen juttu. Ohessa on ruutukaappaus Zinio -palvelusta, josta tässä nyt on kysymys. Kyseessä on palvelu, jonka kautta voit tilata tai ostaa irtonumeroita haluamistasi lehdistä. Lehdet voi joko ladata omalle koneelle tai lukea niitä on-line. Normaaliin lehtikioskihintaan / käsittääkseni myös paperilehden tilaushintaan verrattuna lehtien tilaus tätä kautta on huomattavasti edullisempaa. Lisäksi se on tietenkin ympäristöystävällisempääkin.
Ja sitten… Mikä parasta, palvelusta voi tilata kotimaisten lehtien lisäksi myös ulkomaisia julkaisuita, kuten esim. MacWorldia. Palvelua voi testata ilmaiseksi osoitteessa https://www.zinio.com/main?ns=fi (tämä on Suomi-versio ko. saitista).
Voikos sitä kätevämpää palvelua näin 2000 -luvulla toivoakkaan? Jos tiedät muitakin tälläisiä palveluita, niin pistähän ihmeessä kommenttiin linkkejä. Muutenkin olen kiinnostunut kuulemaan kokemuksia ja näkemyksiä tämäntyyppisestä web -toiminnasta. Itse tulen tätä varmasti testailemaan ja aiheeseen tutustumaan enemmänkin. Sen verran tulee noita paperilehtiä osteltua (ulkomaisia), että taidanpa kuulua kohderyhmään. Kiinnostavaa on myös, miten homma pelaa eri alustoilla ja laitteilla. Testaan hommaa ainakin PC:llä, Macilla ja N800:lla. Puhelimellakin vois kokeilla :-)
Nyt ei tarvi Esko Mörön lukea enään vanhoja Jall…eikun MacWorldeja lähetyksessäkään. Lukemisiin!
Kuten blogini lukijat tietävät, muutimme kesän lopulla rivitalosta omakotitaloon. Tämä aiheutti monenmoisia mukavia muutoksia. Yksi tälläinen muutos oli tilan lisääntyminen exponentiaalisesti ja sen mukana myös tehon tarve WLAN -verkolle. Olenhan jo vuosia ollut kotona pelkän WLANin varassa, joten miksi muutaa tottumuksia. Piuhojen veto olisi uudessa ympäristössä ollut valtava urakka, koska paitsi talossa, WLANia tarvitaan myös HessunKahvilan -studioilla. Studiot sijaitsevat erillisessä rakennuksessa, johon on matkaa kymmeniä metrejä.
Tutkin erilaisia vaihtoehtoja verkon rakentamiseksi. Käytännössä vaihtoehtoja oli kaksi. 1) Powerline ethernet tai 2) tehokkaampi WLAN. Powerline ethernet -laitteiden heikko kestävyys käytösä käänsi ajatukseni pelkästään WLANin varaan rakentuvaan verkkoon. Powerlinellä olisi toki voinut rakentaa toisen WLAN-verkon studiolle ja tuoda yhteyden sieltä pääreitittimelle sähköverkossa, mutta ei. Koko “kartanon ja sen maat” kattava WLAN tuntui järkevämmältä.
Pienen tutkimustyön ja kaupoissa ravaamisen jälkeen löysin paikalliselta diileriltä (VeoPC) tehokkaan suunta-antennin (kuvassa). Antenni on todella tehokas, olematta kuitenkaan jätti iso tai hankala sijoittaa. Tämän lisäksi maltillinen alle 100e hinta puolsi myös sen hankintaa. Antennin vahvistus on 14 desibeliä, kun myyjän kertoman mukaan yleisin WLAN -purnukan vakioantennin vahvistus on 1 desibelin luokkaa.
Tämäniltaisten testien mukaan purkki ja antenni toimivat loistavasti ja netti kuuluu studiolla 1 pykälää vaille täydellä teholla. Matkalla pääkallon paikalta studiolle on yksi sisäseinä ja kaksi ulkoseinää sekä kymmeniä metrejä pihamaata, jossa kuitenkin näköyhteys rakennusten välillä. Nyt vain sitten surffaillaan ja ihmetellään toimintaa. Hyvältä vaikuttaa tähän asti :-)
Halipat suipat! Ne on ensimmäiset testituotannot sitten tehty HessunKahvilan mediaverstaalla. Uusien studioiden alkutaipaleen kunniaksi testasin tänään pariakin eri juttua. Näitä olivat 1) CastBlaster -podcasttuotantohärveli sekä 2) Podshow -mediajulkaisualusta. Ensin lienee paikallaan kertoa pari sanaa yleisellä tasolla, mistä ihmeestä oikein taas on kyse…
CastBlaster
CastBlaster on Windows -ohjelma…kyllä, kuulit oikein…Windows ohjelma, joka on tehty yksinomaan Podcast -tuotantoon. Sen ovat yhdessä suunnitelleet CastBlaster-Mike (ohjelman kehittäjä) sekä The PodfatherAdam Curry. Ohjelman idea on yksinkertainen. Sillä voi tehdä kätevästi “live-tyyppistä” -podcastia ja julkaista sen verkkoon. Eli ohjelma osuu juuri siihen tarpeeseen, jonka podcast mahdollisuutena on luonut. Kuinka siis tehdä ja julkaista hienoja podcasteja kätevästi.
Mitä sitten tarkoittaa “live-tyyppinen” -ohjelma. No se selviää kuuntelemalla ko. ohjelmallani tekemäni tuotos. Kyseessä on kuitenkin lyhyesti sanottuna live-radion kaltainen ohjelmatyyppi, jota ei editoida, vaan ohjelma julkaistaan alkuperäisessä tuotantoasussaan nettiin. Ja koska nettijulkaisukin on integroitu CastBlasteriin, voidaan sanoa kyseessä olevan käänteentekevän sovelluksen.
Eli jos mielit tuottamaan ohjelmaa ihmisten iloksi podcast-aalloille ja käytössäsi on Windows -kone, jonkinlainen mikrofoni ja pääsi pulppuaa ideoita, niin miksipä et lataisi CastBlasteria oitis. Sen ilmaisella demoversiolla voit tehdä 10 minuutin mittaisia ohjelmia, hyödyntäen sen kaikkia ominaisuuksia. Mikäli ohjelma soveltuu käyttötarkoitukseesi, voit ostaa sen muutaman kympin hintaisen täysversion netistä. Suosittelen lämpimästi.
Macintosh -käyttäjille löytyy saman tyyppien ohjelma nimeltään ÜberCaster..Kyllä…ääliö nimi, mutta ihan hieno softa, joskin buginen kun sitä viimeksi testasin. Uudemmat versiot ohjelmasta voivat olla jo huomattavasti paremmalla tasolla. Oma testaukseni kun ajoittuu lähes vuoden taakse.
Podshow
Koska CastBlaster ja sen testaaminen oli väikkynyt mielessäni jo pitkään, oli toinen looginen testauksen kohde Podshow.com -podcast- ja videojulkaisualusta. Onhan Adam Curry, The PodFather, näiden molempien tuotteiden taustalla. Integraation luulisi siis olevan vahvan.
Lyhyesti sanottuna: CastBlasterin oli tarkoitus osata julkaista tuore podcast-tekeleeni kätevästi Podshown serverille ja sitä kautta internettiin ja RSS-syötteeksi. Tämä testini ei kuitenkaan onnistunut, jostain kumman syystä. Ohjelma herjasi vain “publish” -nappia painaessani “invalid show name”. Muutamien yritysten jälkeen päätin luopua kokeesta. Ehkä vika oli käyttäjän, ehkä ohjelman…mene ja tiedä. Julkaisin ohjelman testisyötteessäni kuitenkin lopulta “manuaalisesti”. Eli uploadasin ohjelmatiedoston Podshown serverille web-käyttöliittymää käyttäen ja kirjoitin lyhyet shownotesit (ohjelmatiedot) web-lomakkeella. Homma hoitui sangen sutjakkaasti myös tällä tavoin. Ei FTP-konfigurointeja, linkityksiä..mitään. Vain tiedoston liittäminen lomakkeelle, ohjelmatietojen kirjoitus ja boom: Ohjelma oli verkossa. Toimii, tuumailin.
Koska olen näpertelijä-nörtti ja pseudo-pro-mestari, loin Podshown oman härvelin ja syötteen lisäksi testisyötteelleni “aliaksen” myös FeedBurneriin. Sekin onnistui erittäin helposti. Näin testisyötteeni olisi aina “puolueettomalla maaperällä”. Tämä siksi, jos alkuperäinen syöte joskus muuttuu paikasta a, paikkaan b, ei mahdollisten tilaajien tarvitse koskaan muuttaa osoitettaan (siinäpä muuten Feedburnerinkin periaate pähkinän kuoressa…). Ihan niinkuin sillä nyt olisi mitään väliä, kun kyseessä on TESTI -syöte…mutta tulipahan tehtyä :-D
Summary
Mitä tästä kaikesta sitten jäi käteen? Aikaa meni muutama tunti videoita ja äänijuttuja väsäillessä sekä tutkiessa. Hauskaa oli ja toivottavasti tästä on jotain hyötyä myös Sinulle. Puristin tämän kaiken vielä näin blogiinikin, joten hoppas at det lyckas..tai jotain..
Ja sitten asiaan: Lyhyesti todettakoon, että todellinen kansalaismedia tarvitsee yksinkertaiset tuotantolaitteet. Piste. Kun tekniikka ei enään ole asian päätarkoitus ja asiansa saa verkkoon helposti, voivat kansan syvät rivit todella ryhtyä tuottamaan sisältöä verkkoon. Tästä kunnianhimoisesta syystä ja auttamisen halusta, itselläni on jo pitkään ollut ajatuksena ryhtyä kehittämään tälläistä palvelua Suomen kansalle. Ja kuten aina, ajan puute ja oikeat työt ovat sen toistaiseksi estäneet. Testin jälkeen voin kuitenkin todeta, että onneksi meillä on Podshow, tuo Amerikan lahja maailman kansalaisjournalisteille. :-)
Olkoonkin, että Podshown käyttöliittymä on harvinaisen sekava (sitä parannellaan koko ajan), on kyseessä merkittävä kansalaismedian sanansaattaja ja äänitorvi. Ja olkoonkin niin, että Podshown kautta julkaistuihin podcasteihin liimataan jälkikäteen mainoksia (äänimainoksia ohjelman eteen ja jälkeen) on mielestäni kaikesta huolimatta kyseessä erinomainen palvelu. Näin siis, jos englanninkieli taipuu ja mikrofoni pysyy kädessä…tai telineessä. Podshown käyttäjänä kuka tahansa voi antaa ajatuksensa lentää ja tuottaa sellaista materiaalia koko maailmalle, kuin omassa ajatuspajassa syntyy. Tylsät asiat, kuten julkaisutekniikka, kaista tai levytila eivät ole luomisen tiellä oleva ongelma.
Onko järjestelmä siis täydellinen? En oikeastaan keksi hirveästi syitä, miksi järjestelmää ei ainakaan kannattaisi kokeilla. Jos kieli ja asenneongelmat sivuutetaan, voivat mainokset olla joillekin asia, joka estää järjestelmän käytön. Silloin on ehkä kuitenkin syytä miettiä, kuka viulut maksaa. Ja jos vielä ahdistaa, niin sitten on parempi tyytyä oman rahapussin rahoitukseen ja ostaa domain, levytila ja kaista. As simple as that. Mainoksien “karmivan todellisuuden” kuulet kuuntelemalla ohjelmaani Testisyötteestä tai linkistä tämän postauksen tekstissä. Ei se nyt niin paha asia ole :-) Pahempi synti on jättää podcastaamatta.
Aloittavat podcastaajat, tsekatkaa Podshown tarjonta ja tehkää päätöksenne. Podcastaaminen kannattaa aina! Ja minulta voitte kysyä lisää asiasta. Kuulen erittäin mielelläni myös kommentteja ja mielipiteitä tästä(kin) asiasta. Keskustellaan keskustellaan…kyllä tästä vielä hyvä tulee. Kommentit tähän blogiin tai soittamalla HessunKahvilaan 03 - 7411 8559 (jätä viesti)
Yippeeeeee!!! Nyt on HeKa -Syndikaatin studio valmis. Tekniikan roudaaminen paikalleen on alkanut. Ensimmäiset soundit on otettu jo kitarasta. Pöytää vain puuttuu. Kun pöytä saadaan paikalleen, voi Podcast -”konsolin” rakentaminen alkaa. Onhan tuossa vielä muutakin pientä säätöä, mutta nyt ollaan jo niin pitkällä, että tätä voidaan kutsua merkittäväksi askeleeksi ihmiskunnalle. Tai ainakin minulle :-) Studion yhdessä nurkassa olisi muuten ehkä vielä tilaa sähkörummuille… hih.
Mahtava fiilis, kun ensimmäisen kerran historiassa mekastamiselle, luomiselle ja Podcastaukselle on oma paikkansa. Tästä se lähtee…käsistä…entistä enemmän :-D Ohessa vielä äskettäin otettu uunituore kuva allekirjoittaneesta tuossa äänityksen pyhätössä. Kyseessä on HeKa -Syndikaatin historian ensimmäinen kuva omassa studiossa. En meinaa pysyä housuissani. Siksi lähden nyt saunaan. Kohta alkaa Jericho. Keep on Rockin’, kuten Kahvilan vanha sananlasku kuuluu.
Huoh. Saatuani riittävästi uskonvahvistusta ja lisää uskonvahvistusta siitä, pitäisinkö lomaa podcastauksesta olen päättänyt sellaista pitää.
Ensi sunnuntaina 8.7.2007 tulee LIVE -HessunKahvila normaaliin tapaan Radio Hearista 20:00 - 21:00. Tämä ohjelma tulee olemaan viimeinen pyrskäys ennen pientä (ennalta määrittämätöntä) Pod-Loma -jaksoa. Toivoisinkin, että mahdollisimman moni HeKan legendaarisista kuuntelijoista tulisi sumpille tuohon aikaan. Juteltaisiin hieman tulevaisuudesta, kesälomista ja sen sellaisista. Tietenkin tarinaa isketään teknologiasta ja muusta, kuten asiaan kuuluu.
How about that? Mikäli et liveen pääse paikalle, ovat äänikommentit erittäin tervetulleita myöskin. Niitä voit jättää tietokoneella tai puhelimella. Yhteystiedot löytyvät osoitteesta www.hessunkahvila.com tai tästä postauksesta.
Tai puhelimella: 03 - 7411 8559 / +358-3-7411 8559
Kahvila menee siis hetkiseksi remonttiin. Uusien studioiden ja ajatusten myötä palaamme “eetteriin” jälleen viimeistään Syyskuussa. Ehkä aiemmin…epämääräistä ja kummaa, kuten asiaan kuuluu. Seuraaos siis fiidiä. :-) HYVÄÄ KESÄÄ!
Ps. Blogi jatkaa päivittymistään, joten keep on reading…
Kuten eilen tulikin jo podcastissa mainittua, olen miettinyt pitäväni lomaa podcastaamisesta jonkin aikaa. Se saattaisi olla tervehdyttävä ja elvyttävä kokemus. Vai olisiko? Vaikea päättää. Entäpä blogaaminen? Kokonaanko off-da-grid, poissa verkosta? Ei helkkari. :-)
No jokatapauksessa jotain pientä tulee varmaankin värkättyä aina. Siksipä testaankin jälleen n800:n blogauskykyjä. Tämä viesti on kirjoitettu nimittäin taasen sillä. Josko tämä toimisi alustana kesätuotannoissa. Ehkäpä?
HessunKahvila -podcastin jaksossa #70, paitsi normaaliin tapaan kohellettiin, myös keskusteltiin vinhasti GPS -navigaattoreista. Onhan nyt kesä ja veneilykausi. Myös kaikenlainen matkailu muissa muodoissaan on vilkkaampaa näin kesällä. Silloinhan jos koskaan sitä navigaatioapua tarvitaan. Mihinkäs sitä ihminen kotisohvalla istuessa talvellla….niin no…vaikka reittien suunnitteluun ja muuten vaan teknofiilistelyyn…mutta noin periaatteessa :-) Uutta navigaattoria olisi siis tarvis. Nörttejä kun ollaan, ja asioita pitää tutkia ynnä teknologia itseisarvona on jees, ei tämäkään projekti ole osoittaunut kovinkaan suoraviivaiseksi. Teknologia ennen tarkoitusta…vai oliko se tyyli..no anyway. Asiaan.
Alussa oli tarvekartoitus
Navigaattorihankintaa suunniteltaessa on ensiksi tietenkin kartoitettava laitteen tarve. Toki on myös ymmärrettävä, onko tarve navigaattorille, vaiko vain GPS-laitteelle. Niissä on vissi ero. Siinä missä navigaattori neuvoo mihin tulee mennä ja mitä kautta sinne pääsee kätevimmin, näyttää GPS -laite vain pakkatietoa (nykyään kartalla) ja osoittaa itsepintaisesti suorinta reittiä (linnuntietä) haluttuun kohteeseen tai reittipisteeseen. Oman tarvekartoitukseni tuloksena olen ollut olevinani ymmärtää, että haluan GPS -laitteen, joka on samalla karttaplotteri. Tarpeeni ei käsitä autonavigaattoria, sillä kuten tunnettua olen jo vankka (ja tanakka) sekä pitkäaikainen Navicore -suunnistusapumenetelmän käyttäjä autoillessa. Hyvä niin. Olisiko tarve siis tässä? Ei ihan. Laitteen olisi syytä toimia veneilyn ja mahdollisen autokäytön yms. lisäksi myös retkeilyssä ja vesitiiviskin se saisi olla. Iso näyttö pitää tietenkin olla myös, että näkee kovemmassakin kelissä ja tyrskyssä. Tietokonelinkit yms. systeemit pitää löytyä (tietenkin) jne. Josko nyt? Ehkä.
Markkinakatsaus
Puuh. Voi tätä runsauden pulaa. GPS -markkinat ovat räjähtäneet käsiin viime vuosina. Näkeehän sen jo otsallaankin, kun vilkuilee ympärilleen kaduilla. Kokolailla jokaisessa vastaantulevassa autossa on jonkinlainen navigaattori nokalla. SA-häirinnän poistuminen muutamia vuosia sitten, sekä laitteiden halpeneminen (=tuleminen kännykkään yms.) räjäyttivät pankin. Kuinka me ennen löydettiin perille? No ainakin monta perheriitaa on vältetty näillä kätevillä apureilla. Pitää vain uskoa, mitä laite sanoo ja ajaa orjallisesti Pertti Salovaaran tai muun äänen johdattamana perille.
Paitsi itsenäisinä laitteina ja kännykkäsoftina markkinoitavia autolaitteita, on markkinoilla myös valtaisa joukko eri käyttötarkoituksiin tehtyjä GPS-laitteita ja plottereita. Tässä yhteydessä lienee syytä kertoa, mikä on plotteri. Se on GPS, jossa on jokin kartta sisään ladattuna. Esim. kaikki Suomen järvet. Plotterin ruudulta näkee, missä on menossa. Se ei kuitenkaan, käsitykseni mukaan, reititä eli kerro mistä käännytään jne. No mitenkäs sitä metsässä tai järvellä selaista tekisikään…ainakaan ilman reittipisteitä (puuh..sekin termi pitäisi varmaan selittää..no ehkä toiste).
Plottereiden (kiinteästi ajoneuvoon/alukseen asennettava möhkö) lisäksi markkinoilla on tietenkin niitä “oikeita GPS-laitteita, eli kannettavia about. kännykän kokoisia GPS-laitteita. Näissäkin on nykyään kohtuu tehokkaat prosessorit (näytön päivitys ja kartta-aineistojen käsittely on vinhaa) sekä SD tai muu korttipaikka karttapohjille. Enään käsi gps:kään ei ole vain laite, joka näyttää ruudussa koordinaatit ja ehkä suunnan, mihin tulisi mennä, vaan näet ruudulta kaiken karttainformaation, Point Of Interest -paikat, kuten Alkon ja Uimahallin sijainnin yms. Kätevää kuin saippua. Kaiken hyvän lisäksi GPS on kohta vakiokamaa jo kännyköissäkin. Parhaimmat laitteet sisältävät jo sisäisen GPS-modulin (N95 ja E90…mmmm..). Muihin GPS:n saa bluetoothilla.
Valinnan mahdollisuudet ovat siis lähes rajattomat. Valmistajien ja mallien lista on loputon. Laitteiden ominaisuukisien yksityiskohtainen vertailu on lähes mahdotonta.
Miten tästä hädellistä voi löytää hyvän laitteen? Pitää vain tietää mitä haluaa ja kuinka paljon siitä on valmis maksamaan. Tämän jälkeen marssii kauppaan ja TESTAA laitteita. Siinäpä se. Kauhee homma…
Mitä nyt?
Jos vielä jatkaisin seikkaperäisempää selvitystä aiheen tiimoilta (jota muuten riittäisi), ne muutamat hassut tilaajat jota tällä blogilla on irtisanoisivat tilauksensa ja kehottaisivat kavereitaankin olemaan lukematta tätä jorinaa. Siksipä joviaalina miehenä kerronkin lopuksi vain, mitä meinasin asian osalta tehdä (pähkäilyn jatkamisen lisäksi). Teen sen lyhyesti ja vertailevan luettelon tyyliin. Saapas nähdä onnistuuko. Vaihtoehdot vene/retki -navigaattorikseni ja niiden plussat ja miinukset olisivat seuraavat:
Nokia E61 kännykkä (Series 60) ja NautiGo -niminen navigaatiosofta
+ Voisin käyttää olemassa olevaa puhelinta ja Bluetooth GPS-modulia
+ Yksi laite, jossa puhelin ja navigaattori
+ Kaikki Suomen järvet mukana
- Ei kestä vettä ilman pussia
- Erillinen GPS moduli..mihin sen keikkuvassa veneessä laittaa? (kiinteällä GPS:llä varustetuissa puhelimissa toimisi ehkä paremmin joka paikassa)
- Softa maksaa lähes 300e..siis pelkkä softa. Jösses! Sillähän saa jo GPS-laitteen.
- Ei worki oikein retkeilykäytössä, vaikka hankkisi retkeilykartat (sama vesi-ongelma). Lisäksi maastokartat maksavat tietysti erikseen, kuten aina.
Kiinteä karttaplotteri
+ Suunniteltu venekäyttöön
+ Iso näyttö (yleensä 5″ +)
+ Saa kaikki järvikartat muistikortilla
+ Yhdistelmälaitteissa mukana myös kaikuluotain (=yksi laite siinä kaikki -ajattelu)
- Yleensä kallis (1000e + jos kaiku mukana)
- Kiinteä ja venekäyttöön suunniteltu –> ei toimi retkellä
Käsi-GPS
+ Kestävä ja pestävä
+ Parhaissa malleissa iso näyttö (3″/Magellan Explorist XL)
+ Kartat, niin järvelle kuin maalle saa koko Suomesta muistikortilla
+ Yleensä sisältää jo ilman korttia perus tiekartan Suomesta
+ Toimii retkellä, ulkomailla ja vaikka missä (= kulkee mukana)
+ Erikseen saatavissa reitittävää kartastoa autoiluun/moottoripyöräilyyn niin Suomessa, kuin ulkomaillakin
- Parhaat kallitta
- Kartat aika kalliita
- Edulliset laitteet pieninäyttöisiä
-/+ Näytön päivitys / prosessoriteho. Riittääkö isojen kartta-aineistojen pyörittelyssä reaaliaikaiseen näytön päivitykseen??
Että semmonen tapaus! Valitse sitten noista!? Jokaisessa mallissa on puolensa ja parhaiten jokainen sopiikin omaan käyttötarkoitukseensa. Onko kompromissia olemassa ja jos on, niin haittaako se? Onko oikea vastaus “navigaattori per tarve?”. Hjälp! Kerro oma mielipiteesi blogin kommenteissa. Mikä on Sinun näkemyksesi/kokemuksesi aiheesta.
Laitteita, joita tätä tuumiessa on tsiigailtu:Magellan, Garmin, Lowrance, NavMan, Eagle. Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että olisin päätymässä Magellan Explorist XL -malliin. Vai onko asianlaita sittenkin, kuten Erkka mainiossa haikussaan taannoin kiteytti? Mene ja tiedä. Go och veta.