Tänään oli geokätköilyn ilta. Luettuani ystäväni @jiii:n blogista, kuinka auvoisaa geokätköily kunnon vehkeillä onkaan ja päätin itsekin jälleen yrittää. Olinhan kerran jo onnistunut mainiosti ja homma vaikutti kivalta. Kaivoin siis venenavigaattorina käyttämäni Magellan Explorist XL -navigaattorini kaapista ja latailin tietokoneelleni netistä löytyvän ja Macissa toimivan GeoCache Manager softan, MacCachingin. Halusinhan nimen omaan koettaa hommaa GPS-navigaattorin kanssa.

Innoissani latailin GeoCaching.comista kätköjen koordinaatteja koneeseeni ja sieltä gps-laitteeseen. Ja kas kummaa..hommahan jopa toimi. No osittain… Nimittäin hommassa kohtuu tärkeät kätköjen vihjeet ja muu kätkön kuvaustieto eivät laitteeseen MacCachingista siirtyneet. Tämä seikka ja se, että laitteessani on vain Suomen järvien tarkat kartat, koituivat etsinnän kohtaloksi. Tietenkin.

Lähdin kauppareissulla GPS tanassa ja intoa puhkuen etsimään uutta kätköä. Valitsin kohteeksi helpon, tien levikkeellä olevan kätkön. Koordinaatit ja nimi löytyivät GPS -laitteestani helposti. Reittipisteen etsintä autolla oli lasten leikkiä…kunnes koitti se viimeisten metrien kirous. Ruokaostosten lämmitessä kassissa kävelin edestakaisin levikkeellä. Hypin ojan penkalle ja keekoilin kallion seinämällä. Kätköä ei löydy mistään. Vitperksaat! Totesin. Nyt olisivat kätkön vihjeet tarpeen, muttakun….

Ajoin kotiin. Viskasin GPS:n takaisin laatikkoon odottamaan veneilykauden avausta. Navigaattori per tarve mumisin ja latasin puhelimeeni (E61i..kyllä SE antiikkinen) uusimman version GeoCaching LIVE -ohjelmasta. Ajattelin sen olevan hyvä, koska edeltäjäversion avulla löysin sen ensimmäisen kätköni aiemminkin. Heti alkoi lyyti kirjoittamaan tälläkin kertaa. Kartta ja waypointit latautuivat lennossa ilman yli GPRS-yhteydellä puhelimeeni. Lenkkireitiltä löytyi useita kätköjä. Eipä siis muuta kuin lenkkarit jalkaan ja baanalle.

Nyt olivat mukana kaikki. Kartta, vinkit, edellisten löytäjien loggaukset ja kaikki. Ensimmäinen kätkö häämötti. Kuvaus oli selvä ja kommentit toitottivat, että helppoa on. Puoli tuntia kätkön liepeillä pyörittyäni päätin luovuttaa. Ei löydy, niin ei löydy. Johan nyt on hitto. Noh… ei muutakuin eteen päin, sanoi se mummo siellä lumessa. Seuraava kätkö pitäisi olla VIELÄ helpompi. Sehän on siinä yhdessä risteyksessä. Ei muutakuin sinne.

Ohikulkevien autojen ja kävelijöiden ihmettelevien katseiden alla toikkaroin keskellä risteystä. Ryntäilin edestakaisin liikenteenjakajalle ja ojaan. Tässä sen pitäisi olla, huutelin vaimolle useaan otteeseen. Ihan just tässä. Näyttää tonne päin 5 metriä..eikun tonne 6 metriä. Taas puolituntia myöhemmin päätimme jatkaa lenkkiä.

Paluumatkalla päätimme vielä kertaalleen etsiä sitä ensimmäistä kätköä. Olihan se matkan varrella. Noin 25 metriä ennen kätköä bluetooth GPS:stä loppui akku…olihan sitä käytetty jo usealla lenkillä Nokia SportsTrackerin kanssa, eikä sitä tässä innon puuskassa tietenkään ehtinyt ladata. Noh..kaikki Geokätköilyä kokeilleet tietävät, miten vaikeaa homma on ilman GPS:ää. Ei sitten löytynyt uudemmallakaan etsinnällä.

Ilmeisesti hieman liian helposti aikoinaan alkanut kätköilyharrastukseni törmäsi tänään karuun todellisuuteen. Kätköjä on ilmeisesti aika monen sorttisia. Toiset vaikeampia ja toiset helpompia. Pitänee tutustua ohjeisiin ja kätköjen luokitteluun sittenkin tarkemmin. Vaikka periaatteessa ohjeita ja manuaaleja ei lueta.

Sen verran pitää vielä sanoa, että kyllä on hieno ohjelma tuo puhelimeen tuleva softa. Se tekee geokätköilystä aika “instanttia”. Etenkin puhelimilla, joissa on GPS sisään rakennettuna. Suosittelen lämpimästi. Muuta “instanttia” kätköilyssä ei sitten näköjään olekkaan. Hieno laji…paska…hieno…paska…hieno…näin Jope Ruonansuuta lainatakseni. 😀