Kyseessähän on siis ainakin speksien mukaan mielenkiintoinen softa. Toimii sekä PC:ssä, että (kohta) myös Macissa. Mahdollistaa useamman henkilön yhdenaikaisen, hyvälaatuisen, videokommunikaation…ja vaikka mitä. Tämähän on vähän kuten Macin iChat, mutta universaalimpi (sorry Linux -tyypit). Tätä pitää päästä hetimiten koittamaan. Hienolta näyttää. WOW! Ja Skypen hienoon videoneuvotteluunhan tässä on erona juurikin tuo useamman käyttäjän yhdenaikainen videopällistely.

Oovoohon liittyvä hauska blogaajien keskusteluhädelli-hanke löytyy myös osoitteesta: http://www.myoovooday.com/ Suosittelen tutustumaan myös tähän.

Tässä yhteydessä on varmaan syytä mainita myös Adoben Connect Pro, joka vaikuttaa myös hyvin mielenkiintoiselta ja toimivalta(kin) systeemiltä. Seuraan mielenkiinnolla senkin kehitystä ja jalansijaa.

No jouluhan on tottapuhuen mukavaa aikaa. Nyt on lahjat sitten hankittu (lähes kaikki) ja joulumieltä voi alkaa odottelemaan. Ei nimittäin tunnu vielä yhtään joululta, vaikka se onkin jo viikon päästä. Ehkä se on tämä lumettomuus. Mene ja tiedä.

Mutta asiasta kukkaruukkuun. Jouluhärdellin keskellä kulkiessani ja jouluhysteriasta nauttiessani näppäilin tänään jälleen hieman kuvia Flickriini. Hauskaa hommaa. Sittemmin siinä Kodin Ykkösen miesparkkin liepeillä ihmetellessäni, että mihin ihmeeseen se kaupan ainoa MacBook oli hävinnyt (siellä ei ollut kuin PC -kannettavia rivissä), huomasin yht’ äkkiä rauhallisen nurkkauksen taulutelevisioiden katveessa. Tuossa nurkkauksessa oli jotain, joka kiinnitti huomioni. Siellä oli jättiläismäiset kiikarit!

Olin toki aiemminkin parkissa vierailessani nähnyt nuo mammuttimaiset binokulaarit, mutta jouluhärdellikiireeseen tuskastuminen sai minut tällä kertaa myös tutkimaan niitä lähemmin. Olihan tuo nurkkaus ainoa paikka, jossa kukaan ei koko ajan töninyt ja tuuppinut kärryillä selkään. Siispä kiikarit silmille.

Jösses! Olipas niissä tosiaankin surennosta kerrakseen. Vanhana Digiscoping intoilijana ja muuten vaan nörttinä juolahti mieleeni tietenkin heti kokeilla näillä mammuttikiikareilla hieman phonescopingia -tuota digiscopingin johdannaista. Ja HEUREKA! Sehän toimi. Kuva syntyi pienen sutimisen jälkeen. Ja mikä suurennos. Huuu… Siinä jää Canon Eos ja 300mm putki toiseksi, kun Nokia 6120 ja mikälie ‘Venäjän optomekaniikan-ylpeyskiikari’ tekevät saumatonta yhteistyötä.

–> Rakas Joulupukki: Toivoisin tänä jouluna mammuttikiikareita. Kiitos. Terveisin, Heikki. Mahtavat pelit! Vaativat kyllä jalustan, mutta sellainenhan löytyy. Sekä mono-, että tripodi. WoW!

Niin ne kuvat. Flickrissähän ne tietenkin ovat, mutta tässä hieman esimakua:

1.) Kuva puhelimen kameralla ilman kiikaria:

2.) Sitten kuva samalla puhelimella, samasta kohtaa, samaan suuntaan kuin äsken, mutta kiikarin läpi. Flickrissä näet kuvassa 1 -kuvassa kommentin, joka kertoo mikä tämä toinen kuva siinä olikaan. Vaikeasti sanottu, mutta mee nyt sinne Flickriin jo… :-)

Peeäs. Flickr perkule on lakannut pelaamasta WordPressin kanssa. Sieltä ei pysty enään postaamaan suoraan WordPress -blogiin. Tai ainakaan minä en osaa. Ei kyllä tunnu osaavan moni muukaan, kun katsoo kuinka monta threadia ongelmasta on kirjoiteltu. Jos tiedät ongelmaan ratkaisun, niin otappas yhteyttä. Pistä vaikka kommenttia tähän blogiin. Ongelmahan on se, että Flickr ei tunnista WordPress -saitin XMLRPC-APIn EndPointtia. PÖH!

Flickrissä, tuossa web2.0 -maailman valokuvaparatiisissa on 5.5.2007 mielenkiintoinen tapahtuma. Ideana on ottaa kuvia ympäri maailman yhtenä päivänä ja postata ne Flickriin omaan kuvavirtaan ja sitä kautta myös tiettyyn kuvaryhmään. Kuvat voivat olla oman elämän tapahtumia siltä päivältä. Ne voivat olla pala historiaa, tarinoita tai vain yksinkertaisesti hyviä / hauskoja kuvia ko. päivältä.

Kuviin tulisi myös lisätä “geodataa”, joka onnistuu Flickrin palvelussa kätevästi. Eli kuvan metatiedon joukkoon tulisi tallettaa tieto siitä missäpäin maailmaa kuva on otettu. Näin kuvia voi kätevästi selailla kartankin avulla. Kätevää, hauskaa ja niiiiin web2.0 kuin vain olla taasen voi :-)

Ei muutakuin kamerat vireeseen ja kuvia näpsimään. Flicrk you friiiik’n rule! Thanks!

Muista! Kuvan tulee olla otettu 5.5.2007 ja se saatetaan julkaista aiheeseen liittyen…jossain. Lue itse lisää Flickr24 -ryhmästä.

PUUH. Taas sitä pönötetään odottelemassa konetta. Hirveellä kiireellä ylös ennen kukon laulua. Sitten yhtäkkiä aikaa onkin taas jopa kuunnella iPodista Maccast -podcastia.

No aikaisissa herätyksissä näin keväällä on se hyvä puoli, että luonto on tosi hieno. Aamulla oli nimittäin aivan mahtava auringon nousu…pilvien tasolta itään katsellessa. Aivan mahtava! Kamera oli tietenkin laukussa, joka oli “overhead binissä”. Pöh. Sen siitä saa kun ei ole puhelimessa sitä kameraa. Saatte nyt tyytyä oheiseen kuvaan iPodista HKI-Vantaalla. Kuva se on sekin :-)

Boarding on nyt jo noin 10 min. Myöhässä…se siitä kiirehtimisestä jälleen kerran :-) No loma alkaa kohta ja sehän se on hauskaa.

Aurinkoista päivää! :-)

Update: Eka postaus ei onnistunut…koitetaanpas nyt uudestaan. Häiriöitä kansainvälisissä kuvayhteyksissä. :-)

Huoh..tässä kuuboillessani taannoin netissä, osui silmiini taas kerran jokseenkin vanhahko, mutta aina ah’ niin mielenkiintoinen, juttu. Nimittäin Apple-tatuoinnit ja siitä mieleeni pälkähti edelleen tavaramerkin syvin olemus. Mikä voima siinä piileekään…

Olisipahan se nimittäin erinomaisen hienoa, jos joskus maailmassa itsekin keksisi niin hyvän tuotteen ja hienon tuotemerkin, että ihmiset hakkaisivat sen vapaaehtoisesti ihoonsa, ikuisesti. Tässä ajatuksessa on jotain erittäin äärimmäisen kummallista ja samalla kiehtovaa. Etten sanoisi jopa nerokasta. Ainakin siis tavaramerkin keksijän puolelta. Brandin rakentaminen, tavaramerkin keksiminen, markkinointi, imago ja kaikki. Se on niin monimutkainen, herkkä ja samalla äärimmäisen mielenkiintoisenmonisäikeinen soppa, että en koskaan lakkaa sitä ihmettelemästä. Kuinka yhteen merkkiin voidaankaan ladata niin suuri voima ja symbolinen merkitys. Oikein päätä joskus huimaa.

No yksi printtaa lihaansa ristin, toinen omenan. Onhan näitä. Mielenkiintoista kuitenkin. Tätä ajatusta ja etenkin sitä omenaa on aina hauska silloin tällöin maistella. Eikö?

Tarkastappas siis nämä ja mieti sitä:

Tatskat 1
Tatskat 2
Aiheesta aiemmin tässä blogissa

Töttöröö! Onhan se nyt niin, että öinen kaupunki on vain kaunis. Ja pitäähän sitä nyt ihmisen ottaa kuvia ja lähetllä niitä blogiinsa..heh. Onko se nyt seonnut, kysyy satunnainen lukija. No ei. Se vaan testaa reissun päällä ollessaan uutta blogaus systeemiään, joss yhdistyy Nikon P3 ja Nokia E61. Niin ne kuvat vaan sinkoilee kevyesti blogiin. Tämä setuppi on muuten toimiva. Puhelimen muistikortti vain kameraan ja sitärataa. Eli wlania en ole vielä näiden kahden välille saanut rakennettua, mutta käyhän tämä näinkin.

No ehkäpä seuraavassa mobiilikuva-arvoituksessa on jotain järkeäkin. Toisin kuten tässä. Tämä testi kun on varsinaisesti tehty kyllä aiemminkin…tosin silloin ei oltu oikeesti moblogi-meiningeissä…On vähän ollut päivät pitkiä ja pää alkaa selvästikin pehmentymään jutuista päätellen…heh. No sortsit siitä. Pääasia, että RSS virtaa. Kylä näi o. :-) Tsys vaan sano saksalaine. Pysy kuulon päässä.

Tälläkertaa valokuvatorstain aiheena olivat siis kengät..kuten edellisestä postista voi kätevästi jo nähdä. Oli ihan pakko liiskoa mukaan myös toinen kuva. Liekkö se sallittua? En vain osannut päättää…sortsit. :-) Sen verran kummallinen kenkä nimittäin osui satunnaisen matkailijan silmiin Saarijärven Rompepäivillä, että sehän on nähtävä.

Tämä nahkavartinen “gummiteräsaapas” oli aikansa palveltuaan päätynyt pörriäisten (lue: lintujen) asuinsijaksi. Kierrätystä nääs. Hyvä idea, ekologinen ja toimivakin. Ainakin myyjä kovasti vakuutteli sen toimivuutta. Ei ainakaan sada sisään tuumailin ja jatkoin matkaani. Oma koti kullan kallis, linnullakin. Enpä nyt muista tuon asujaimiston hintaa…keh. Puujalkahan sopii näin kenkä aiheeseen aina.

Tälläerää valokuvatorstain aiheena olivat kengät. Sattuipas somasti, kun arkistojen kätköistä löytyi historiaa huokuva kuva anopin kenkäkokoelmasta.

Toiset ne kerää astioita, toiset kenkiä. Anoppi niitä molempia :-) Historia kuvastuu myös kengissä. Kenkä on taide-esine siinä missä taulukin. Käytännöllinen sellainen. Joskus näin miehenä tuntuu, että nuo naisten kengät ovat vain sitä taidetta…eihän niillä pysty edes kävelemään. Näin toteaa mies, joka viihtyy “skeittikengissä” ja läskäreissä.

Kenkä se naisen tiellä pitää ja miehenkin.

Jiiihaaa!! Uusi aika on koittanut. Canon Eos 350D on saanut tänään rinnalleen Nikon Coolpix P3 -pokkarin. Pari päivää vaivannut vatsaflunssa alkoi tänään hellittämään ja sain aikaiseksi lähdettyä kaupungille. Toteutin saman tien pitkään mielessä pyörineen haaveeni. Olinhan jo jonkin aikaa taivastellut pokkarin hankintaa. Tänään se sitten tuli kuin kuhmu päähän. Nikon Coolpix P3 VR. Se on juuri se…se jossa on WLAN sisään rakennettuna.

Oheinen kuva ystävästäni Herra Macintoshista on otettu juurikin ko. kameralla ja ihan äsken. Kuva siirtyi kodin WLAN verkon (infrastruktuuri) kautta langattomasti kuvassa näkyvään tietokoneeseen. Ei USB-kaapelia, ei häslinkiä. Vain silkkaa tekniikan sulosoittoa. Näkymätön kaapeli siirsi kuvan kevyesti koneeseen. Tämä homma toimii. Ihan oikeesti toimii. Kätevää kuin saippua.

Aiemmin tänään läimäisin Flickr -tililleni toisenkin testikuvan. Kuvan, joka oli otettu ko. kameralla suoraan puhelimeni muistikortille. Lähetin sen sähköpostilla puhelimesta Flickriin. Olen siis matkalla siihen, mistä olen viimeaikoina puhunut. Mobiiliin kuvaukseen, ilman matkapuhelimessa olevaa kameraa. Ad-Hoc -WLANia en vielä saanut toimimaan puhelimen ja kameran välillä, mutta katsotaan mitä jatkotutkimukseni saavat aikaiseksi. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että homma ei niiltä osin tule toimimaankaan, mutta no problem. Sitä varten on muistikortit ja sillä homma toimii.

Näin se homma etenee…mobiili blogaus pääsee jälleen vauhtiin. Josko vaikka kuva päivässä…no katsotaan nyt. Nyt on kuitenkin se pieni kamera, jolla voi tehdä ihme juttuja. Hih hei. :-).

Ps. Läimin tänään muuten lisää kuvia Flickriin muutenkin. Käy ihmeessä katsomassa.

Auts! Kato nyt, sanoi Zero. Nenään sattui jokseenkin harmillinen sattuma. Zero on Suursnautseri, samanlainen kuin minulla ja Rouvallakin oli. Ne ovat pontevia kavereita, joita ei paljon pienet sattumat hätkäytä.

Zeron nenään oli joku kopsahtanut ja siihen oli tullut sattuma. Sattuma on sellainen, että siihen vähän sattuu. Ja harmillinen sattumahan se on jos sattuma nenään sattuu. :-) Zero on hieno mies, eikä se ole suinkaan sattuma.

Jos et vielä arvannut, oli Valokuvatorstain aiheena tänään sattuma.

Tämän viikkoisen Valokuvatorstain aiheena oli ponnistus. Tällä kertaa pitkällisen tuumailun jälkeen päädyin kuin päädyinkin alamäkiaiheiseen pyöräilykuvaan. Näitähän minulla riittää vuosien varrelta..heh.

Ponnistus liittyy monella tapaa alamäkipyöräilyyn, kuten pyöräilyyn ja urheiluun yleensäkin. Etenkin alamäkipyöräilyssä ponnistus on useinmiten erittäin tärkeässä asemassa. Se joko auttaa tai vie jorpakkoon. Ponnistus voi olla myös henkistä laatua, sillä vauhtia ja mielenkiintoisia tilanteita tämän lajin parissa riittää aina. Kilpailutilanteella on myös oma ponnistusta lisäävä vaikutuksensa.

Oheinen kuva on vuodelta 2006 ja se on otettu Jyväskylän Laajavuoressa Suomi Cup DH osakilpailussa eräänä erittäin helteisenä päivänä. Kohta jossa kuva otettiin oli tapahtumarikas ja vauhdikas kiviröykkiöllä kuorrutettu äkkijyrkänne. Siinä sitä ponnistamista taas piisasi. Kuvaaminenkin oli jo tukalaa siinä lämpötilassa, saatika sitten 110% ponnistus alamäkeen, kun taisteltiin Laajavuoren herruudesta.

Niiiiiisk…Tunnelma on haikea, mutta samalla iloinen. Tämä viesti ja kuva lienevät viimeisiä tässä blogissa, joita on lähetetty uskollisella sotaratsullani, Nokia Communicator 9500 -puhelimella. Kauan palvelit ja nyt on aikasi siirtyä eläkepäiven viettoon, 3. puhelimeksi… Pitänee keksiä “hänelle” jotain eläkepuuhaakin vielä :-)

Uusi aikakausi on siis aluillaan. On uusi muotoilu, uusi käyttöliittymä (S60) ja vieläpä uusi ilmiö: kameran puutostauti. Nyt vaan sit kai hankkimaan sitä BT -varusteltua kameraa…vai pitääköhän kuljettaa Commaria taskussa, ihan vaan kamerana :-D No mutta…Joka tapauksessa:

Terve tuloa taloon Nokia E61. Kyllä sua onkin jo odotettu..love ya already… JIIIHAAA!

Hooouhooou! Hauskaa ja vielä hauskempaa joulua! Tässä kummallinen joulukeijumetamorfoosi höystettynä PhotoBoothilla. Klikkaappa vielä itsesi HessunKahvilan ja HessunBlogin virallisen keijukaistanssin pyörteisiin, niin jo vain lähtee. (Linkki)

Terveisiä täältä Jyväskylän keskustan kävelykadulta.Tässäpä tämän blogin joulukortti, jossa Joulun tunnelmaa Jyväskylän Taito-Shopin ikkunasta. Quite cool. Mukana myös Mänttäläisen taiteilijan teos. Hyvää ja rauhallista Joulua kaikille HessunBlogin lukijoille. Levätkää, syökää kinkkua ja juokaa lientä.

Ikuistinpa sitten surrealistisen hetken työpisteeni ikkunasta Teidän iloksenne. :-) Kyllä kännykkäkamera muuttaa maailman. Se mahdollistaa jopa reaaliaikaisen surrealismin olemuksen…Wow mageeta!

Pitäisköhän ruveta oikein tosissaan tallentamaan todellisuutta sähköiseen muotoon. Siis oikein tallentamalla tallentamaan. Jos nimittäin napsaisisi kuvan päivässä, kaksi parhaassa ja tälläisi sen tänne blogiin. Olisko siinä jotain älyä? Näkisikö siitä joskus, miten maailma makasi milloinkin? Tai olisko se muuten vaan kiva ajatus?

Tätä pitänee miettiä. Mitäpä muuten itse olet mieltä aiheesta? No..meanwhile voit nauttia esim tästä mobiilin elämäni tuotoksesta “Evil twins”. Boottaan nimittäin juuri duunissa testiserveri-työasemaani. Reaaliaikaista todellisuutta näetsän.

Niin ja…Apple -kaverit voivat pyyhkiä hikikarpalot otsaltaan. Tämä ei ollutkaan HeKan uusi tuotantoyksikkö… :-D

No huh huh! Ja määkun luulin, että Apple -logo tatuointi olis muka Extremeä…Toivottavasti pikkukaiffarista tulee isona Apple -fani :-)