Pidin sitten eilen Jaikuttoman päivän. Alkoi nimittäin välillä tuntumaan jo siltä, että homma karkaa lapasesta. Koko ajan piti seurata mitä Jaikussa puhutaan ja kommentoida kaikkea, mikä liikkuu. Vaimoltakin rupesi jo tulemaan palautetta, joka pisti miettimään. On se hyvä, että jollakin meidänkin perheessä on vielä web-hypen ulkopuolisia ajatuksia. 🙂

Niinpä niin. Kommentoida. Sitähän tämä paljon puhuttu Web 2.0 tietyllä tasolla on. Yhtä osallistumista -sekalaista pulinaa ja sen kommentointia. Välillä tuntuu siltä, että hommasta alkaa muodostumaan pelkkää kohinaa. Tiedolla ja sen jakamisella ei ole merkitystä. On vain hiekkalaatikko, jossa ihmiset leikkivät, keskustelevat ja kommentoivat -kanssakkäyvät.

Toisaalta, pitäisikö tässä sitten sen suurempaa tiedon jakamisen agendaa ollakkaan? Mukavahan se on “tuttujen” kanssa tarinoida. Vai onko? Tuleeko ihmisen kapasiteetti tässäkin asiassa vastaan, kun keskustelupiirit laajenevat maan- tai maailmanlaajuisiksi? Onko syytä joskus pitää web 2.0 paastoa? Työelämässä on viimevuosina paljon puhuttu ihmsen jaksamisesta, työn monimutkaistumisesta, henkistymisestä ja informaatioähkystä. Se ei ole kuulema hyväksi.

Entäpä sitten vapaa-aika. Mihin se on kehittynyt? Onko sekin perkule monimutkaistunut, henkistynyt jne. Syntyykö ylettömästä kaiken seuraamisesta ja jatkuvasti-kaikkien-kanssa-kaikkialla-kaiken aikaa -mukana olosta ihmiselle enemmän haittaa vai hyötyä? Miten käy esim. oikeiden ihmissuhteiden, entäpä fyysisen aktiviteetin? Vai rakentaako osallistuttava internet uusia innovaatioita vanhan talouden ja median rinnalle?

Ihminen on luotu (=rakennettu) liikkumaan. Ja jos Mike Stroud sanoo kirjassaan “Survival Of The Fittest“, että ihmisen evoluutio on kuin lyijykynä, jonka terän mitan aikaa on esim. syöty lihaa ja liikuttu konevoimalla, ja kuinka haitallista kaikki onkaan, niin miten on laita informaatiotulvan ja ihmiskunnan henkisen tilan?Onko sosiaalisen webin olemus sosiaalinen vain epäsosiaalisille? Miten käy sosiaalisten yksilöiden, kun he joutuvat tämän 2.0 pyörityksen pauloihin. Olenko minä herännyt vaiko kenties ainoa, joka sittenkin on unessa?

Historia, toistaako se itseään? Kuten meistä “kolmekymppisistä” internörteistä useimmat, olen saanut kunnian olla seuraamassa nykymuotoisen internetin kehitystä sen ensi askeleista lähtien. Olinhan webissä jo ennen www:tä (nii’in sellainenkin aika oli) ja olen siksi päässyt addiktoitumaan yhteen sun toiseen teknologiaan. Olenpa siksi myös pois opetellut asioista ja suitsinut itseäni jo useita kertoja…

Otetaanpa vaikka esimerkki “historiasta”. Ensin oli IRC, sitten web ja sen myötä keskustelukanavat webissä. Sitten tulivat pikaviestimet. Kommunikaatio ja kanssakäyminen oli kantava teema kaikkialla. Aikaa alkoi kulumaan enemmän ja enemmän tämän mullistuksen myötä. Tuliko aikaa kenties jostakin lisää? Ei. Siksi tuli aloittaa kohtuullistaminen. Siksi olenkin esimerkiksi jo lähes kokonaan jo luopunut pikaviestimistä (mesestä yms) koska siellä on jo liian paljon kohinaa, kontakteja ja tarinaa. Esimerkkinä olevien pikaviestinten luonne on problemaattinen. Idea on hyvä, mutta liika kommunikaatio tukkeuttaa. Oikea kommunikaatio ei pääse läpi. Sama vika on todettu jo aikaa sitten esim. sähköpostissa. Sama vika on mielestäni Jaikussa ja muissa synkronisissa kommunikaatiovälineissä. Ihminen ei voi olla määräänsä useammassa kontaktiverkostossa mukana kaiken aikaa. Näin se vain on. Tilannetta voi verrata kahvilaan. Koitappa osallistua kaikkiin keskusteluihin, joita kahvilassa kuulet. Ihminen taitaa olla aika rajallinen.

Konsultit kuppaavat ja tulevat kuppaamaan tätä ilmiötä vielä pitkään. Media, teknologiafirmat ja me kaikki olemme osa tätä hypnoosia, jossa liiketoiminta tulee kukoistamaan. Tällä, kuten kaikella, on oma evoluutionsa. Seuraan mielenkiinnolla, mihin tämä kaikki päätyy. Omasta ylisosiaalisesta näkökulmastani (ja norsunluutornistani) tämä kaikki vaikuttaa kovin tuskaiselta, mutta ah’ niin mielenkiintoiselta. Jännä nähdä, mitä tästä vielä kehittyy. Kunpa ihminen vain pysyisi perässä. Ajatus: Tuleeko asynkroninen (aikaan sitoutumaton) kommunikaatio sittenkin voittamaan? Siinä mallissa ihminen voi osallistua silloin kuin huvittaa. Vai onko sekin kenties lopulta sama juttu. Addiktio kasvaa ja aikaa palaa.

Mene ja tiedä. Tulipa taas ajateltua “ääneen”. Ei sitten muuta kuin kommentoimaan reippaasti, vaikka tätä kirjoitusta, niin siitä se osallistumis(-talous..eikun web) sitten alkaakin. 😀

Comments

comments

Powered by Facebook Comments

6 thoughts on “Pähkäily 2.0?

  1. Aargh, kirjoitin hienon kommentin ja sitten se mennytkään läpi huonojen matematiikan taitojen takia, kokeillaanpas tätä.

  2. Läpi meni, eli yritänpäs sitten muistella mitä olinkaan sanomassa.

    Paljon paljon tuttua. Hieno pysähdys ajattelemaan. Tätähän se pähkäily 2.0 on. Liikaa tietoa, eikä menetelmiä käsitellä sitä. Sanoisin, että ongelma on tuen puutteesta. Kahvila esimerkki on hyvä. Aivomme rahkeet eivät riitä kuuntelemaan kaikkia yhdenaikaisia keskusteluja, mutta jos meillä olisi väline, joka keräisi keskustelut, analysoisi hieman ja kertoisi sitten meille koosteen ottaen huomioon kognitiiviset edellytykset ja rajoitteet, niin se kyllä onnistuisi.

    Verkottuneessa maailmassa meillä ei ole minkäänlaisia välineitä tukemassa tiedonkäsittelyä. Kaikki välineet vaan lisäävät tietomäärää eivätkä suodata tai yhdistele tietoa. Yksikään väline ei myöskään ota huomioon mikä on mielenterveydellisesti järkevää tiedonvastaanottoa. Kaikki pitää käyttäjän tehdä vaikeimman kautta itse ja ilman tukea.

    Uskon, että tällä vuosikymmenellä syntyvät lapset saavat jo peruskoulussa välineitä ja toimintatapoja käyttöönsä joiden avulla he voivat käsitellä tietovirtoja terveellisesti, hallitusti, suunnitellusti ja tehokkaasti.

    Tämä on vaan meidän sukupolven ongelma elää järjestämättömän ja hallitsemattoman tiedon kanssa ja kärsiä tuhot mielenterveydessä.

    Toisesta näkökulmasta lähestytään samaa asiaa:
    http://parlamenttikirjasto.blogspot.com/2007/09/laiskaa-lsnoloa.html

  3. Eihän tässä ole jotain aikarajoitusta kommentin kirjoittamiseen, kirjoitin äskeisen ja mielestäni tein matikkani oikein, mutta silti tuli herja ja vei kommentin mennessään, onneksi olin nyt fiksumpi ja olin laittanut kommentin leikepöydälle.

  4. Pikakommentti kommentteihin: Kiitos! Juuri tätä ongelmakenttää koitin valottaa tuossa äimistelyssäni.

    Sitten: pahoittelut tuosta huonosta spämmitrapista. Se on koitunut joskus muidenkin arvokkaiden kommenttien tuhoksi. Erittäin harmillinen ominaisuus. Pitää varmaan tutkia parannusvaihtoehtoja siihen. Eli matematiikkasi oli varmasti ihan oikein, mutta spämmiansa on viallinen. Sekin tietenkin vain joissakin tapauksissa, ei aina. Se on juuri tyypillinen tietotekninen ongelma. Siksi suosittelenkin aina web-lomakkeiden kanssa pelatessa vanhaa kunnon copy-paste-inheritance-principleä, eli kopioi teksti leikepöydälle ennen submittausta. Tämän tyyppistä ongelmaa kun ilmenee muissakin blogeissa ja lomakkeissa. 🙂

  5. Niin ja lisäyksenä, että aikarajoitusta kommentinkirjoituksessa ei ole…ainakaan ei pitäisi. 🙂

  6. Huh painavaa asiaa.Kylläpä omastakin käyttäytymisestä ajoittain huomaa, jotta infoähky meinaa viedä miehen.Hieman liikaa innostusta moneen suuntaan.Elämä on ihanaa, joskin pirun kuluttavaa.

Comments are closed.